Kaikki alkoi aivan liian aikaisesta aamu herätyksestä. Kello soi 6:00, koska meillä oli kirpputoripäivä. Yllättäen en tietenkään päässyt ajoissa nukkumaan illalla, eli unta oli ehtinyt yön aikana saamaan maksimissaan 5 tuntia. Ihan kaikista pirteimpänä ei siis liikkeelle lähdetty.. Päivä ei sitten hirveästi parantunut myyntipaikallakaan. Olin aivan uskomattoman väsynyt, eikä kukaan edes ostellut rättejäni. Viivan alle jäi päivän kidutuksesta huimat 0,50€, eli tuntipalkka taisi jäädä jopa pienemmäksi kuin kaukoidässä..?
Kotona ei tietenkään ollut mitään ruokaa (niin, kenenköhän vika se mahtaa olla), eikä ihan ensimmäiseksi tullut mieleen lähteä kaupasta mitään hakemaankaan. Parin ruisleivän ja puolikkaan suklaalevyn voimalla yritettiin sitten katsoa vähän leffaa (jossa päästiin suurinpiirtein puoleen väliin), ennen kuin luovutin ja menin nukkumaan parin tunnin päiväunet.
Ilman päiväunia, en olisi varmaan jaksanut mitään, mutta eipä olo kovin pirteä nukkumisen jälkeenkään ollut. Olin kuitenkin päättänyt, että halua lähteä illalla käymään jossakin, joten pakotin itseni suihkuun. Juoksin sitten ulos ovesta vain todetakseni myöhästyneeni bussista minuutilla. Noh, päätin kävellä juna-asemalle, sieltä voisi sitten ostaa Red Bull:in piristykseksi. Olin asemalla puolisen tuntia ennen junan lähtöä, eikä R-kioskikaan ollut enää auki. Siis ihan oikeasti: miten juna-aseman R-kioski voi mennä lauantaina kiinni yhdeksältä?
Pitkän odottelun jälkeen pääsin sitten keskustaan asti ja lähdettiin kaverin kanssa ensin pizzalle ja siitä terassille. Ei vain oikein osattu päättää mihin haluamme mennä, eli käveltyämme yli puoli tuntia ympäriinsä keskustassa, päätimme valita vain jonkin terassin. Siinä sitten joimme yhdet (minä hurjana kahvin) täydellisen hiljaisuuden vallitessa, koska molemmat olivat niin väsyneitä.
Lähdimme terassilta ja yllätys yllätys bussi oli mennyt 5 minuuttia aikaisemmin. Siitä sitten kaverin luokse väärällä bussilla, eli taas hieman kävelyä.. Olin sitten juuri juoksemassa bussille kaverilta, kun Riitta soitteli. Sovittiin sitten, että jään odottamaan ja mennään pyörähtämään vielä jossakin. Tässäkin meinasi sitten tulla mutkia matkaan, kun Riitta ei meinannutkaan päästä tulemaan keskustaan, mutta onneksi Ritu kuitenkin tuli, etten joutunut melkein kahta tuntia odottamaan kaverilla seuraavaa bussia. Kaveri oli siis jo aikaa sitten kammennut parvelle ja oli rupeamassa nukkumaan..
Loppuilta pääsikin sitten yllättämään, eikä mitään kommelluksia enää sattunutkaan: kävelin suoraan keskustaan menevään bussiin, näin Riitan melkeinpä heti kun pääsin baariin, ehdin loistavasti yöbussiin ja sieltä turvallisesti kotiin. Eli kai se sitten oli loppu hyvin, kaikki hyvin..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti