Lakkaa

Olen hieman laiska meikkaamisen ja hiustenlaiton suhteen. Tai oikeammin, en niinkään laiska, vaan jostain syystä tykkään enemmän olla meikittä ja luonnollisella tukalla. Tämän hetkiseen tyyliini sopii sellainen rento huolettomuus. Poikkeuksena tähän koristelemattomuuteen ovat kuitenkin kynnet. Kynsien lakkaaminen muokkaa sitä luonnollista lookkia niin, että se ei näytä niin paljoa siltä ettei olisi ollut aikaa, vaan alkaa näyttää enemmän tarkoituksen mukaiselta. Se luo sellaisen huolitellun viimeisen silauksen :) Olenkin aivan rakastunut lakattuihin kynsiin!

Kynsien lakkailu menee sekin minulla vähän kausissa, mutta tämä oikeasti siitä syystä, ettei aina ole aikaa odotella lakan kuivumista. Nyt olen kuitenkin päättänyt pitää kynsistäni hyvää huolta ja aion pitää tyylini viimeisteltynä lakatuilla kynsillä :) Tämän hetken suosikki sävyni ovat ehdottomasti tummia. Musta nyt on aina tyylikäs (kuinka yllättävää, että olen tätä mieltä), mutta se on kuitenkin aika kova, joten huomaan nyt innostuvani erittäin tummista, mutta kuitenkin värillisistä lakoista. Yksi lemppareistani on sellainen erittäin tumma viininpunainen. Siinä on juuri sen verran lämpöä, että ei tee ihon väristä aivan kuolleen kalpeaa..

En tykkää käyttää aina samaa lakkaa, joten kaikista kätevimpiä ovat pienet lakat. Pienten pullojen kanssa uskaltaa helpommin kokeilla uusia sävyjä, kun ne ei vät paljon maksakaan. Olen ollut tosi tyytyväinen varsinkin Mavala:n lakkoihin, sen lisäksi, että ne ovat edullisia ja hyviä, niissä on myös todella kivoja sävyjä tarjolla. Pienenä miinuksena on kuitenkin se, että pieni pullo tarkoittaa myös pientä sivellintä, ja vaikka värin saakin levitettyä tasaisesti, olisi se helpompaa isommalla, koska minulla on kuitenkin suhteellisen isot kynnet..

Anyway, olen nyt siis aivan rakastunut kynsien lakkailuun ... jos se ei vielä selvinnyt :)

Materiaalituntemus, vaatehuolto ja säilytys

Vaatteissa tulisi aina huomioida materiaali ja kuinka sitä tulee huoltaa ja säilyttää. Laadukkaaseen tuotteeseen ei kannata sijoittaa suuria määriä rahaa, jos sitä ei aio huoltaa sopivalla tavalla. Materiaalit ja hoito-ohje kannattaa tarkistaa jo kaupassa, samoin kuin olisi syytä miettiä miten tuotteen aikoo säilyttää. On hyvä olla selvillä ainakin yleisimpien kuitujen ominaisuuksista ja huollosta.

Materiaali koostumus on tuotteessa aivan erityisen tärkeä huomioida ja ymmärtää. Nykyään markkinoilla on paljon huonolaatuisia tuotteita, joiden materiaalit eivät kestä kunnolla kulutusta. Laadukkaitakin tuotteita on tarjolla edulliseen hintaan, kunhan vain oppii ensin tunnistamaan laadun. Huonolaatuisempia tuotteitakin voi toki ostaa, mutta niiden kannattaa olla trendituotteita tai esimerkiksi yksittäisiin tilaisuuksiin ostettuja asuja. Kuituihin ja niiden ominaisuuksiin kannattaa tutustua, jotta tietää miten eri materiaalit esimerkiksi nyppyyntyvät, venyvät tai kutistuvat. Vaatteissa on hyvä suosia luonnonkuituja, jotka ovat usein tekokuituja hengittävämpiä ja miellyttävämpiä iholla. Toisaalta synteettisesti valmistetut kuidut antavat joskus paremmat ominaisuudet tuotteelle.

Tuotteiden hoito-ohjeet tulisi aina lukea tarkasti ja niitä tulisi noudattaa, jotta tuotetta ei pilaa huolimattomuudella. Huoltoon liittyy myös materiaalin tunteminen, sillä käsinpesun vaativa villavaate ei esimerkiksi ole niin hankala hoitoinen, jos tuotetta on mahdollista tuulettaa. Vaikka vaatetta käyttäisi harvoin, esimerkiksi juhlamekkoa, tulee siitä silti pitää huolta. Kaunis ja laadukas silkkimekko on nopeasti pilalla, jos sitä ei käytön jälkeen pese vaan antaa hien ja lian haurastuttaa kangasta. Varsinkin kalliimmat ja tarkempaa huoltoa vaativat vaatteet kannattaakin viedä pesulaan. Tuotteiden suojaamista kannattaisi miettiä, esimerkiksi nahkakengät on järkevää suojata kosteutta vastaan, jotta niiden elinikä pitenee.

Vaatteiden säilytyksen miettiminen kannattaa aloittaa siitä, voiko vaatetta säilyttää viikattuna vai tulisiko se saada tangolle roikkumaan. Voimakkaasti rypistyvä materiaali ei välttämättä enää koskaan siliä, jos sitä on säilytetty väärällä tavalla ja annettu ryppyjen syntyä kankaaseen. Toinen asia mikä tulisi huomioida on vaatteiden säilytys esimerkiksi varastossa. Jotkin kankaat ovat alttiita homehtumaan kosteissa oloissa ja toiset taas saattavat olla pilalla koiden jäljiltä.

Pieni keskittyminen vaatteidensa materiaaleihin ja hoito-ohjeisiin helpottaa vaatteiden huoltoa huomattavasti. Kannattaa valita sellaisia tuotteita, joita jaksaa itse huoltaa vaaditulla tavalla tai jotka on valmis pesettämään. Voi olla mielekästä valita samaa materiaalia olevia tuotteita, jolloin huolto helpottuu vaatteiden vaatiessa samanlaisen pesun ja silityksen.

Midi

Kävin tässä yhtenä päivänä pyörähtämässä Jumbossa. Olin menossa ruokakauppaan ja hakemaan myös vähän täytettä levyhyllyyn. Koska nyt kauppakeskuksessa oltiin, niin pakkohan sitä on vaatekaupoillakin vähän pyörähtää. Löysin ihanan hameen Lindex:iltä (olin itseasiassa bongannut tämän jo heidän nettisivuiltaankin) ja pakkohan se oli sitten kassan kautta liikkeestä poistua..

Kyseessä on siis korkeavyötäröinen, midi-mittainen hame. Materiaali on sellaista aika karheapintaista polyesteri-sifonkia (nyt tuli hirveä epävarmuus materiaalin kuvauksestani, pitäisi varmaan vähän päivittää materiaaliopintoja..?), hieman läpikuultava, mutta vuorin ansiosta ei missään nimessä läpinäkyvä.


Mietin ostaessani jonkin hetken, että osaanko käyttää hametta vai jääkö se vain vaatekaappin nurkkaan, mutta olen kyllä pitänyt sitä jo useammankin kerran. Ja eiköhän se päälle mene vielä jatkossakin.. Siitä tulee kyllä ehkä vähän goottifiilikset, ainakin kun nuo alla olevat kuvat on molemmat napattu puistossa, ihan Notre Dame:n takana :)

Vielä pieni ripaus kesää

Tässä muutama asukuva parin viikon takaa, kun nautittiin syksyn viimeisistä lämpimistä päivistä. Lämpötila kohosi melkein kahteenkymmeneen, joten otin siitä kaiken ilon irti valitessani asukseni shortsit, polvisukat ja liian ison neuleen.

Neule Cubus, shortsit Vero Moda, sukat Lindex, kengät Vagabond, laukku Tallinnasta

Vaikka kuvista voisi olettaa, että päiväni on ollut yhtä kärsimystä, ei se pidä paikkaansa:).

Cherry Blossom

Hajuveteni on loppumaisillaan ja olen jo jonkin aikaa mietiskellyt uuden ostoa. En vain oikein tykkää uuden hajuveden valitsemisesta. Haistelukierrokselle lähteminen on aivan super ärsyttävää ja koska nenään ei enää muutaman tuoksun jälkeen voi luottaa, se on myös todella aikaa vievää. Lisäksi oman haasteensa asettaa tämä opiskelija budjetti, jolla eletään, eli ei välttämättä ole varaa edes ostaa juuri sitä ihanaa hajustetta minkä sitten löytää..

En osaa vaihdella tuoksuja, vaan omistan aina vain yhden hajusteen kerrallaan. Haluaisin tuoksun olevan sellainen, joka jollain tavalla kuvaisi minua tai ehkä ennemmin jopa unelma minääni. Mitenkäs semmoisen sitten voi löytää? Valitsemalla hienoimman hajuvesi mainoksen? Jos tuoksun siis pitää antaa jonkinlainen kuva minusta niin se ei missään nimessä saa olla liian sporttinen, naisellinen tai tyttömäinen. Se ei myöskään saa olla liian raikas tai voimakas. Haluaisin ehkä jotain suhteellisen neutraalia, muttei missään nimessä tylsää. Eli todella helppoa siis..

Olin käynyt jo muutaman kerran hajuvesiosastoilla ja saanut valittua mahdollisen tuoksun Chanel:ilta. Ongelmana nyt sitten tämä budjetti, ei ollut nimittäin ihan siitä halvimmasta päästä. Riitta muistutti, että olemme menossa sinne Pariisiin, jolloin voisin hankkia hajuveden edullisemmin lentokentältä. No, päädyin nyt sitten näemmä kuitenkin siihen, että antaa merkkituoksujen olla ja tällä kertaa panostetaan The Body Shop:in eau de toiletteen. Kävin siis valikoimassa itselleni uuden hajusteen ja saman tuoksuisen suihkugeelin. Nettisivuilla kuvataan tuoksua näin: "Kaunis, kevyt kukkaistuoksu, joka vangitsee japanilaisen kirsikankukan romanttisuuden ja eleganssin." Unelmaminäni on siis ilmeisesti japanilaisilla kirsikkapuutarhoilla liihotteleva tyttönen..

Inspiraatio pukeutumiseen syksylle 2011

kuva Monki.com

Keräsin itselleni muutaman inspiraatiokuvan pukeutumiseeni syksylle 2011 ja ajattelin jakaa ne myös täällä.

Kaulahuivi, kengät, laukku ja mustat housut H&M.
Karvaliivi, korvakorut ja vyö Lindex.
Mustat yläosat, neule ja shortsit Monki  

Syksykivaa

Kävin bongailemassa Monkin sivuilta vähän kivaa syksyvaatetusta. Vaikka masentaakin syksyn tulo ja se tosiseikka, että olen nyt oikeasti 28-vuotias vanha täti, niin pientä toivoa elämään tuo syysmuoti. Ei sillä, että minulla olisi varaa noihin juuri nyt. Mutta täytyyhän tytöllä olla unelmia;).

Vaatteet Monki, sivuilta http://www.monki.com/

Noi yli polven sukat himoittavat minua eniten. Täytyy kyllä ehkä käydä kipaisemassa ne.

Jep. Maanantaina oli sitten minun syntymäpäiväni. Inhoan tuota päivää sydämeni pohjasta (kuten jouluakin, outo juttu). Minua ahdistaa lisävuodet harteillani ja pelottaa vanheneminen. Ikäiseni kaverini aina sanovat minun ikäkriiseilylleni, että on oikeasti kivaa olla aikuisempi. Mutta entäs jos ei ole? Minä en ainakaan tunne aikuistuneeni yhtään viimeisten vuosien aikoina. Päinvastoin. Olen vaan alkanut tekemään niitä juttuja, joita teinit tekevät (no ok, en käy kyllä ajamassa p###urallia tai ryyppäämässä torin laidalla). Eli siis lisää ryppyjä tiedossa ja aivosolujen älytöntä tappamista. Oujee, mahtava tulevaisuus...

Taidan soittaa huomenna Tiina Jylhälle, jos hän saisi käytökseni ja ulkoisen ikäni vastaamaan toisiaan. Antaisikohan se opiskelija-alennusta?

I Put a Spell on You

HALLO!

Pari asiaa tästä blogista. Olemme saaneet palautetta, että lukijoilla on ollut ilmeisen vaikeata kommentoida tänne. Nyt asia pitäisi olla korjattu, joten ruusuja ja risuja otetaan ilomielin vastaan!
Toinen asia on se, että olisiko teillä mitään juttutoiveita? Esimerkiksi, jotain vaatetuksen huoltoon tai käytännöllisyyteen? Itse mietin tekeväni syksyllä juttua vaatteiden lämpötasapainosta, esimerkiksi minkälaisiin vaatteisiin ja materiaaleihin kannattaa pukeutua paukkupakkasilla. Kiinnostaako????
Entäs trendiennusteistä? Olisiko niihin kiinnostusta?

Toppi  H&M, alustoppi ja hame GT, kengät Bullboxer, laukku Bianco, korut Pieces  

Sitten siirrynkin itseeni (eli lempiaiheeseeni hahah). Tässä lauantain työasu. Kotona, ennen töihin lähtöä, sain kuulla näyttäväni noita-akalle. Minulla itsellänikin oli vähän sellainen tunne. Teki mieli heti langettaa kirous kotiväelle rumista sanoita. Kannoin kuitenkin kilistimeni ja kolttuni kunnialla töihin ja suoriuduin päivästäni loistavasti. Sain myös kuulla työkavereiltani ja jopa yhdeltä asiakkaalta kehuja kivoista vaatteista.

"Kerro minne sä oot laittanut mun luudan!?!"



Töiden jälkeen kävimme vielä moikkaamassa Alppipuiston kansanjuhlissa hengailevaa Niaa. Jouduin kuitenkin ensin vaihtamaan vaatteeni, koska kotiväki sai, kuin saikin aiheutettua pienen vaatekriisin. Riisuin siis upean noita-asuni ja valitsin tavallisen tylsät farkut ja valkoisen topin.





Ihana kesämekko

Kerroimme vähän aika sitten jutussa Vaatteita tekemällä kohti unelmia Riikasta, joka tuunaa, suunnittelee ja valmistaa vaatteita. Bongasin Riikan uusimman tekeleen ja ihastuin.

Lähetinkin heti Riikalle viestiä, mikä mekon tarina on ja Riikka vastasi. Inspiraatio vaatteeseen lähti Lene Marlinin Voice of an angel biisistä. Kuunnellessa biisiä Riikka kuvitteli itsensä onnellisena Etelä Englantiin ja näki kyseisen mekon päällään. Sitten mekko piti vaan toteuttaa, johon täydellinen pitsi löytyi äidin pöytäliinasta. Pitkän piinallisen kinuamisen jälkeen sitten Riikan äiti suostui luovuttamaan pöytäliinan ja Riikka pääsi toteuttamaan unelmiensa mekon.

Lisää Riikan tekeleitä voi käydä katsomassa TÄSTÄ.

Rakkautta vaaleanpunaisten silmälasien läpi

En oikein keksinyt mitään kirjoitettavaa, joten voi kertoa teille tarinan tosielämästä. Kävimme perjantaina syömässä keskustassa. Kotiin lähtiessä kävelimme rautatieaseman ohi, jossa istuskeli kivipatsaan alla kaksi spurgua naukkailemassa piilopullosta. Spurgujen seuraan liittyi oikea pubiruusu. Tällä naisella oli rasvainen ja takkuinen letti, päällään joskus kauan sitten valkoinen, nykyään rusehtava reikäinen t-paita ja verkkahousut. Lisäksi housujen haaruksissa oli jotakin märkää, en halua tietää mitä. No tämä pubiruusu jutteli tovin spurguille ja lähti sitten menemään. Kun nainen ei ollut enää näköpiirissä, katsahti toinen spurgu totisesti toiseen ja tokaisi ihastuksensekaisella äänellä: "Ei ollut muuten mikään huono!".  Tarina siis spurgujen rakkaudesta ja kuinka maailmaa voi katsoa vaaleanpunaisten (vai sanoisinko viinanhuuruisten) silmälasien läpi.

Toppi Only, farkkushortsit Seppälä, kengät bullboxer, laukku Bianco, korut Pieces. 

Tästä siis pääsemmekin siihen, ettei minulla ole ollut viime aikoina kovinkaan tapahtumarikas elämä. Olen tehnyt lähinnä töitä, lenkkeillyt ja nukkunut. En halua kuitenkaan, että tämä kesä loppuu ikinä. Rakastan herätä valoon, laittaa päälleni vain muutaman vaatekappaleen, käydä juoksemassa kesäntuoksuisessa metsässä, juoda kahvit parvekkeella ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Kohta tulee syksy ja vastuu alkaa taas painamaan. Pitäisi ruveta miettimään paluuta kouluun, sopia kuinka paljon tekee töitä, suunnitella Pariisin reissua ja tärkeintä, mitä laittaa päälle syksyllä. Selailinkin yksi päivä Elle collectionsin läpi ja luulenpa, että syksypukeutumiseni tulee olemaan kukkamekkoja, yli polven sukkia ja ihania neuleita. Kuinka yllättävää minulta...

Kylläpäs tässä taas tuli tovi joristua. Eipä minulla siis muuta. Nyt lähden urkkimaan Samu Jussi Kosken Samuji merkin kotisivuja. Olen alkanut tykästymään tämän suunnittelijan klassiseen, mutta välillä hyvinkin tyttömäiseen ja leikittelevään tyyliin. Käykää katsomassa!

Ei tätä asukokonaisuutta enää ikinä

Mietin laittaisinko näitä asukuvia tähän blogiin ollenkaan, koska mielestäni näytän niin urpolta, mutta toisaalta ei kaiken tarvitse olla aina niin MAHTAVAA. Minulla oli vaatteista jo lähtiessä huono olo. Näytin mielestäni liian aikuiselta, mutta kaverini kehaisi, että näytän juuri ikäiseltäni. Kiitos vaan kaverilleni! Näytän siis normaalistikin 45-vuotiaalta. Toinen juttu on nuo punaiset housut. En tiedä miksi ikinä hankin ne. Ne ovat seisseet kaapissani jo useamman kuukauden ajan, koska ne eivät ole yhtään tyyliseni. Jostain syystä sitten kuitenkin pakotin itseni laittamaan ne jalkaan.

Edellinenkin blogitekstini oli yhtä valitusta. Anteeksi siitä, mutta minusta tuntuu, että olen kesäisin hyvin tylsä pukeutuja. Aina kun alan kikkailemaan vaatteilla jotain, ne menevät yleensä pieleen. Ja aina kun olen järjestänyt itselleni vaatemokia, on yleensä kamera mukana.
En tiedä mistä kesän tylsä pukeutuminen johtuu, sillä muuten kesä on minulle elinvoimaista aikaa. Ehkäpä masentava syksy ja talvi tuovat tullessaan extrapanostuksen pukeutumiseen, kun muuten ei jaksaisi tehdä mitään. Ja kerrospukeutumisella voi myös tehdä kivoja ratkaisuja.

Mutta jos jostain tykkään kovasti, niin tukastani. Aurinko on kärventänyt ne ihanan väriseksi! Liukuvärjäystä luonnon keinoin. Kampaajani ei luultavasti tule olemaan kovin iloinen tästä, sillä tukkani on todellakin kärventynyt. Pesun jälkeen pääni päällä on pieni harakanpesä, jonka selvittämiseen tarvitaan aikaa, malttia ja todella paljon jätettävää hoitoainetta.
Mutta nyt salille mars. Siellä minulla on päällä ainakin tosi kivat vaatteet. Rakastan toimivia urheiluvaatteita ja yleensä panostankin niiden hankintaan. Täytyykin tehdä niistä postaus:).

Long time no write..

Ja hellou hellou pitkästä aikaa.. Tietokone päätti tuossa tosiaan pitää melkein kolmen viikon kesäloman, eli on tullut tässä itsekin sitten vieroitettua netistä (onneksi puhelimella sentään pääsi facebookia väijymään ja horoskooppeja lukemaan). Ompahan ainakin tuhansiasatoja jutun aiheita kirjoiteltavana, kun tänne taas pääsee.. Kovin outoa vain kirjoittaa pitkästä aikaa.. No, eiköhän tähän taas nopeasti totu..?

Ensimmäisenä tilityksenä tämä tietokone: Siinä juuri ennen provinssia kone päätti kaatua, enkä sen jälkeen saanut sitä kuin kerran pysymään minuttia pidempään päällä. Sain puolentoista viikon jälkeen soitettua yhdelle kaverille, josko tulisi katsomaan mikä oikein on vialla. Kaveri lupasi tulla, juu, mutta ehkä parin viikon päästä, kun yllättäen ajoitus osui juuri kesälomille.. No, muutaman päivän päästä sain sitten soitettua toisen kaverin hätiin.

Minulla oli sama ongelma koneen kanssa viime syksynä ja silloin ku tämä samainen kaveri tuli konetta ehjäämään niin se tietysti toimi kuin unelma. Mietin tuossa sitten mielessäni, että sama käy varmasti myös tällä kertaa.. Ja yllätys yllätys: koneesta ei tietenkään löytynyt mitään vikaa. Alan jo pikkuhiljaa epäilemään, että tällä koneella on vain jotain henkilökohtaista minua vastaan.. No, täytyy nyt olla kiltisti tälle, koska voi olla, että keksin rahoilleni muutakin käyttöä kuin uuteen koneeseen sijoittamisen..?

Hypätäänkös sitten vaateasioihin (anteeksi nyt tämä aiheista pomppiminen, on vain ollut vähän ikävä tätä kirjoittelemista näemmä)..? Tämä paita on muuten aivan paras hankinta vähään aikaan. Tykkään vaatteista, joita voi käyttää monella eri tavalla, koska olen suhteellisen hysteerinen siitä, etten laittaisi samaa asua kahdesti. Tätä paitaa olen pitänyt nyt nopean laskutoimituksen mukaan jo ainakin kolmella eri tavalla, muutama mahdollisuus on vielä mielessä..

Jaa.. Mitähän sitä sitten tarinoisi.. Hmmm.. Päässä lyö nyt kyllä niin tyhjää, etten taida paljon enempää enään tällä kertaa kirjoitella, päivittelen vanhoja kuulumisia sitten paremmalla ajalla. Pääsette lukemaan sitten minun teksteinäni samoista jutuista kuin mistä Riittakin on jo kirjoitellut. Sori vaan.. :)

Paita: Lindex
Farkut: Tiger of Sweden
Kengät: Bianco
Korut: JC, Pull&Bear



Vaatteita tekemällä kohti unelmia

Teksti Riitta, kuvat Nia

Rakastan katsella kauniita vaatteita ja minusta on ihana seurata ihmisiä, jotka osaavat luoda niitä. Olin jo pidemmän aikaan seurannut Riikan tuotoksia ja mielestäni hänellä on ihmeellinen mielikuvitus. Halusinkin tehdä hänestä jutun ja esitellä hänen tuunaamiaan ja tekemiään vaatteita, laukkuja ja kenkiä. Nia lähti mukaani valokuvaamaan vaatteet ja hänkin taisi olla vaikuttunut nuoren tytön lahjakkuudesta. Seuraavassa siis vierailusta:

Olemme päässeet perille Riikan luokse pienen eksymisen jälkeen. Emme kuitenkaan ihan omin päin, vaan Riikka on tullut hakemaan meidät lähtöpisteestämme, bussipysäkiltä. Riikka tervehtii meitä iloisesti ja hymähtelee eksymisellemme. Päällään hänellä on pillifarkut, valkoinen röyhelöinen toppi ja sininen jakku. Hän näyttää todella kauniilta ja tyylikkäältä. Kysyn, onko hänellä päällään mitään omia tekeleitään. Hän sanoo, ettei ole, sillä on varannut kaikki tekeleet meidän kuvattavaksi.

Kuten sanoin aiemmin, olen seurannut Riikan tekeleitä jo muutaman vuoden ajan. Hänen tyylinsä on muuttunut aiemmasta hiphop tyylisistä vaatteista nykyiseen naisellisellisempaan, herkempään ja koristeellisempaan. Yksi mielenkiintoinen piirre hänen tuunaamissaan vaatteissa on muuttaa arkivaatteita usein juhlavammaksi, tekemällä vaatteen muotoon muutoksia, ja koristelemalla erilaisilla koruilla.

Saapuessamme hänen asuntoonsa, huomaamme heti hänen rakkautensa kauniisiin asioihin. Seinällä on hänen lyijykynäpiirroksiaan ja paljon tunnelmakuvia. Pöydillä on ihania pikkutavaroita, mainittakoon kristallinen vanhan ajan luuripuhelin. Asunnossa tulee jotenkin hyvä ja kotoisa olo. Seinällä koristaa teksti: Have a little faith, joka on Riikan lempilause. Hänestä tuntui, että seinä oli jotenkin tyhjän oloinen. Siksi hän maalasi tuon tekstin muistutuksena myös itselleen elämän arvoista.

Mitä sitten Riikka oikein tekeekään? Hän opiskelee pääsääntöisesti hotellivirkailijaksi ja vapaa-ajalla Riikka suunnittelee, valmistaa ja tuunaa vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Kaikki alkoi 14-vuotiaana ja rikki menneestä laukusta, jota koristi Marilyn Monroen kuvia. Naapurin rouva auttoi häntä hajoittamaan laukun osiin ja ompelemaan Marilynin kuvat farkkuihin. Tästä lähti Riikan tuunausinnostus. Alussa hän ompeli kaiken vaatteisiin käsin. Vasta puolitoista vuotta sitten hän oppi käyttämään ompelukonetta ja alkoi työstämään vaatteita alusta asti itse. Vaatteet ovat hänelle tapa luoda kauniita asioita. Hän on aina uskonut siihen, että elämästä voi tehdä paremman ihan pienillä muutoksilla, jopa vaatetuksella. Muokkaamalla vaatteesta jotakin erilaista, nousee sen arvo, niin esteettisesti kuin tunnearvoltaan.

Inspiraatio vaatteeseen voi tulla ihan mistä vaan. Joskus se voi tulla jostakin tilanteesta, kankaasta tai vaikkapa biisistä. Riikka mainitsee erään vaatteen, jota hän teki neljä tuntia, soittaen samaa biisiä toistolla. Inspiraatio taas kaapissa lojuneeseen nahkatakin uudistamiseen tuli New Yorkin reissulta. Riikka näki yhdessä kojussa t-paidan, jossa kimalsi Michael Jacksonin kuva. Riikka ajatteli, että paita kimalsi aivan, kuten Jacksonkin oli joskus tehnyt ja näki silloin ajatuksissaan kuvan koristamassa nahkatakkiaan. Riikka teki ostopäätöksen heti ja toi paidan Suomeen.  Kotona hän sitten yhdisti Michaelin kuvan nahkatakkiin ja lisäili vielä muutamia vanhoja ketjuja. Vanha nahkatakki oli saanut uuden ilmeen ja siirtyi kaapin nurkasta käyttövaatteeksi.

Joskus Riikka tekee vaatteen itse alusta loppuun saakka, joskus tuunaa vanhan tuotteen uuteen uskoon. Hän keräilee kirpputoreilta ja matkoilta koruja, joista hän sitten työstää vaatteisiin koristeita. 
Haaveet ja unelmat ovat osana Riikan elämää. Unelmat ovat hänen mielestään tärkeitä ja elämässä täytyy myös tavoitella niitä kohti. Vaatteiden tekeminen onkin unelmointia. Yksi hänen haaveistaan on tehdä joskus rakkaasta harrastuksesta ammatin. Toinen voi olla niinkin yksinkertainen, kuin tehdä ja pukeutua haaveilemaansa mekkoon. Kun kaupasta ei löydy mieleistä vaatetta, voi sen tehdä itse.
Riikka luottaa intuitioon niin vaatteissa, kuin elämässäkin. Nykyisen asunnon hän hankki, sen jälkeen kun hän oli eksynyt kyseiselle kadulle ja hänelle oli tullut vahva tunne, että haluaisi muuttaa sinne. Inspiraatio taas yhteen hänen tekemistään mekoista tuli, kun hän sopi klubi-illasta ystävänsä kanssa. Riikka kuvitteli tilannetta etukäteen ja hänen vaatteensa ilmestyi ajatuksiin. Juuri sellaiseen hän halusi pukeutua, ja päätti siis tehdä sellaisen.

Vaikka Riikka mainitsee, ettei hän seuraa trendejä, ajan vaikutukset näkyvät vahvasti hänen vaatteissaan. Tällä hetkellä hän työstää paljon pitsistä. Äidin vanhoista verhoista saatiin idea vaaleaan pitsimekkoon. Vaate on muotoiltu suoraan vartalolle ja osittain ommeltu käsin. Mekko sai helmikoristeet Lontoon tuliaisista.

Vaaleanpunainen mekko mustalla trikoo-yläosalla sai muutosta, kun Riikka halusi tehdä mekosta herkemmän. Hän irroitti yläosan ja yhdisti siihen Lontoosta löytämänsä läpikuultavan paidan.

Riikka on kiitolllinen tekemistään vaatteistaan ja onnistumisen jäljen hän näkee heti pukeutumalla tuotokseensa. Riikasta onkin sanoinkuvaamattoman hieno tunne saada valmiiksi jotain omaa, ja pukeutua uniikkiin vaatteeseen, jota kellään vastaantulijalla ei ole päällä.

Mustaa pitsipuseroa Riikka kutsuu sydänsurupaidaksi. Tarina puseron takana jääköön ikuiseksi salaisuudeksi, mutta pusero oli löytö Uffilta, johon Riikka avarsi kaula-aukkoa ja kiinnitti siihen Lontoosta löytämän tukkapannan koristeet, sekä koristeita vanhasta juhlapuvusta.

Riikka suunnittelee ja valmistaa vaatteensa ensisijaisesti itselleen, mutta on huomannut, että muutkin ovat kiinnostuneita hänen tekeleistään. Riikan vaatteita voikin käydä kyselemässä Helsingissä sijaitsevasta vintage vaatteita myyvästä Ruuturouvasta. Riikka on myös lähdössä kokeilemaan siipiään Pariisiin, kauppaamaan vaatteitaan siellä.
Tulevaisuuden suunnitelmissa ovat liiketoiminnan laajentaminen  ja opiskelut vaatetusalan parissa. Nyt hän haluaa kuitenkin hotellivirkailijan opiskelut olevan ykkösasia elämässään ja vaateharrastuksesta voi lähteä kehittämään ammattia vasta myöhemmin. Hänen haaveena onkin ensin muuttaa New Yorkiin ja lähteä hakemaan kokemuksia, ja toteuttamaan unelmiaan siellä.

Kaikkia kuvissa olleet vaatteet ovat myytävänä. Niitä voi tiedustella sähköpostin runwaytohell@gmail.com kautta. Lisää Riikan tekeleitä voi myös käydä ihailemassa osoitteessa http://lifehasfaith.tumblr.com/.

Demon Of the Fall

Eilen oli ihan hassu päivä. Vaikka olin nukkunut Provinssissa todella huonosti, (kiitos vaan naapurin öisille parisuderiidoille), heräsin pirteänä kahdeksalta ja kävin aamupäivällä lenkillä. Sitten mietin kuumeisesti poikakaverilleni syntymäpäivälahjaa ja keksin aivan loistavan idean! Kokosin hänelle pienen ensiapupaketin tulevaa Euroopan matkaa varten. Kävin ostamassa rakkolaastareita, särkylääkettä, maitohappobakteereja, käsidesiä, nessuja ja ensiaputarvikkeita. Laitoin ne pieneen pussukkaan ja lisäsin sinne vielä lapun, jossa oli tärkeitä puhelinnumeroja. Nyt pääsevät pojat sitten turvallisesti matkaan...ja ilman minua...en oo yhtään kade.

Näillä vaatteilla siis mentiin eilen. Tämä on ehkä ominta pukeutumista: casual & girly. Asuvalintani ei jälleen kerran kylläkään ollut mikään paras mahdollinen tuulista keliä ajatellen. Sain jälleen kerran pidellä ulkotiloissa helmasta kiinni. Onneksi Nia oli antanut minulle äidillisen neuvon, että kannattaisi käyttää alla tummia alusvaatteita, jotka eivät pastaisi niin paljon tuulen hulmutessa, kuin ne kukkaunelmapöksyt.

Kärsin ruokakauteudesta

Illalla sitten kävimme juhlistamassa syntymäpäiviä syömässä ensin tuhdit annokset pastaa ja siitä On the Rocks:iin katsomaan Opethin coverbändiä Demon Of the Fall:ia. Musiikki kuulosti tälläisen amatöörin korvaan yllättävän hyvälle. Solisteja oli kaksi, joista toinen hoiti "örinän" ja toinen rauhallisemmat osuudet. Keikalla oli niin vähän jengiä, että se tuntui paljon pritaavimmalta, kuin bändi olisi soittanut minulle.

Huomenna sitten Mikkeliin juhannuksen viettoon. Tarkoituksena olisi heittää talviturkki ja tehdä todella hyvää ruokaa.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Behind the scenes

Ajattelimme hieman kertoa mitä niissä kuvauksissa (The Kuvaukset) oikein tapahtui ja miten ne kuvat syntyivät. Kuvituksena on Nitan lähettämiä muokkaamattomia kuvia.

Valokuvaaja Nitalla oli valmiina hyvinkin selkeä visio siitä, minkälaisia kuvia haluaisi. Kuvauksia lähdettiin siis toteuttamaan puhtaasti hänen ajatustensa pohjalta: "Kuvausten idea lähti siitä kun katselin ikkunasta ulos. Oli kevät, joten puissa ei ollut vielä lehtiä, mikä näytti mielenkiintoisen synkältä. Hitchcock murha-mysteeri aiheiset muotikuvaukset olivat pyörineet jo kauan mielessäni, mutta vasta karuja puita katsellessani huomasin löytäneeni juuri sen maiseman, mikä oli mielikuvissanikin. Kuvauspaikaksi valitsin Galleria Gjutarsin lähiympäristön, jota kävin kuvaamassa kuvausta edeltävällä viikolla. Silloin valitsin jo valmiiksi joitakin hyvännäköisiä spotteja. Kuvauspäivään mennessä kuitenkin lehdet olivat jo alkaneet tulla puihin, mikä ei ollut alunperin toivottua, vaikka lopullisissa kuvissa se näyttikin ihan hyvältä."

Ennen kuvauksia tehtiin mallina toimineelle Nialle hiukset ja meikki. Tämän toteutti Riitta, ja ne suunniteltiin Nitan kokoaman kuvakollaasin ja muutamien sanallisten ohjeiden pohjalta.

Hiuksissa oli pienoinen catch. Ne haluttiin myös osiin kuvista auki. Ratkaisuna oli siis hyvin löysä kiharakampaus, joka avattiin ja aukikammattiin myöhemmin.
Niin kampauksia, kuin meikkejä tehdessä tärkeintä on aina hyvä pohja. Nia pesikin hiuksensa edellisenä iltana, koska kampaukset pysyvät parhaiten, kun ne eivät ole ihan juuri suihkunraikkaita. Aluksi aloitettiin laittamalla lämpörullat, joiden pohjatuotteena toimi geelimäinen muotoilusuihke. Latvoihin levitettiin kiiltotippoja huijaamaan kaksihaaraisia. Lämpörullat vaikuttivat noin tunnin. Tämän jälkeen rullat avattiin ja hiukset nostettiin banaanimaiselle nutturalle, joka kiersi korvasta, korvaan. Ylimääräiset hiukset nostettiin kiharalle pään päälle. Lopputulos sai olla mahdollisimman huoleton, joten kampauksessa vältettiin harjan tai kamman käyttöä.

Meikit olivatkin sitten Riitalle hankalemmat. Kun ei ole ihan kauheasti tehnyt meikkauksia, eikä omista minkäänlaista meikkipakkiakaan, niin ulkonäkö suherrettiin sitten Riitan ja Nian meikkilaukun löydöillä. 50-luvun henkisesti Nialle tehtiin vahvat mustat rajaukset ja luomiväreissä käytettiin vaalean ruskean sävyjä perus banaanivarjostuksella. Seuraavaksi tehtiin pohjat. Onneksi Nialla on hyvä iho, joten ei tarvinnut kuin kevyt pohjatuote ja puuteri. Lopuksi vielä varjostukset, poskipuna ja punaiset huulet. Nitan kätköistä löytyi vielä megaripset, joita hän halusi käyttää. Ne pläjäytettiin silmille (ja korjailtiin vielä miljoona kertaa) ja avot! Vamppi, Nia Von Teese oli syntynyt!

Hiusten ja meikin jälkeen saavuimme kuvauspaikalle, josta Nita kertoo hieman enemmän: "Kuvauspäivänä saimme Galleria Gjutarsin käyttöömme, mikä helpotti työtämme, sillä saimme levitettyä niin vaatteet, asusteet kuin kaikki mukanani olleet valot, jalustat, isot jatkojohdot, savukone ym. Itse saavuin Galleriaan jo aamupäivästä laittamaan kaikki valmiiksi. Kävin myös ruokakaupan kautta hakemassa meille eväitä, sillä päivästä tulisi pitkä, koska tarkoituksena oli kuvata hieman hämärässä. Kun olin levittänyt kaiken testasin valot ja savukoneen, sekä otin muutamia koeotoksia. Valoina tuli käytettyä niin normaaleita salamoita, kuin kuumalamppujaki, joita en ollut aikaisemmin käyttänyt."

Kuvien asuihin valikoimme 50-luvun henkisiä vaatteita, halusimme asujen olevan kuitenkin nykyaikaisia. Nita oli kolunnut kirpputoreja etsien sopivan tyylisiä vaatteita, lisäksi käytettiin kaikkien kolmen omista kaapeistaan kaivamia. Vaatteita, kenkiä ja koruja oli kuvauspaikalla moninkertainen määrä kuvissa käytettyihin verrattuna. Jokainen asu koottiin yhdessä juuri ennen kuvan ottamista Nitan ideoiden pohjalta.

Nia ei ollut ollut mallina koskaan aikaisemmin. Kuvaustilanne oli kuitenkin sopiva sekoitus rentoa olemista ja ammattimaista tekemistä, joka helpotti huomattavasti poseeraamista. Kuvausten edetessä kameran edessä oleminen muuttui kokoajan vain helpommaksi ja luontevammaksi.

Aika meni kuin siivillä ja kuvat saatiin purkkiin vasta yömyöhään. Nita kertoo vielä kuvauspäivästä: "Kuvaukset olivat todella hauskat, kuuntelimme musiikkia, napostelimme hedelmiä ja valitsimme yhteisvoimin asukokonaisuuksia. Vasta puolenyön maissa saimme kaikki kuvat purkkiin ja alkoi tavaroiden pakkaaminen ja Gallerian siivoaminen."