torstai 29. syyskuuta 2011

RingRing

Wuhuuuuuu.. Löysin Pariisin reissulta kaksi sormusta ja olen nyt todella iloinen :) Molemmat ovat siis ihan hopeaa, mutta kumpaakaan ei ollut kyllä hinnalla pilattu. Toinen maksoi 59€ ja toinen 49€. Tykkään molemmista aikas paljon, enkä osaa oikein päättää, kummasta enemmän..?



Seuraavana sormushimotuslistalla taitaakin sitten olla sellainen sormen yläosaan tuleva sormus.. Nälkä näemmä kasvaa syödessä ja haluan nyt ainakin miljoona ihanaa sormusta :)

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kirpputorilla Pariisissa


Montmarten pohjoispuolella sijaitsee Marché aux Puces de St-Ouen kirpputori. Tämä Pariisilaisten väittämän mukaan maailman suurin kirpputori asettuu noin seitsemän hehtaariin ja kolmeentoista eri torialueeseen. Alueelle pääsee helposti metrolla, josta Porte de Clignacourt:n pysäkiltä ovat opasteet kirpputorille. Saavuttaessa paikalle vastaan tulee ensin rihkamakojuja. Näiden ei kannata kuitenkaa antaa hämätä, vaan siirryttäessä syvemmälle aluetta, löytyy oikea kirpputori. Me löysimme ensimmäisenä antiikkihuonekaluja.





Löysin itselleni Whippetin helpottamaan koirakuumettani. Harmi ettei se mahtunut matkalaukkuuni;)
Antiikkihuonekalujen jälkeen päädyimme alueelle, jossa oli kaikennäköistä vanhaa tavaraa. Tarjolla oli mm. vintagevaatteita, levyjä, tauluja, postimerkkejä, kankaita ja lastenleluja.




Omaan silmääni pisti erityiseti eräästä vintagevaateliikkeen näyteikkunassa ollut Diorin 1950-luvun (tai niin ne ainakin väittivät) juhlamekko. Silkkinen kirjottu yläosa ja käsinpliseerattu helma sulatti sydämeni ja näin unelmissani kuinka tanssisin häävalssiani tuo mekko päällä. Että vink vink, lahjaidea vaan;). Nappasin myös kuvan tuosta mekosta koristamassa näyteikkunaa. Pahoitteluni, kuva on todella huonolaatuinen, sillä liikkeen sisällä kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty.


Lisää whipettejä taustalla, WUHUU!

Huomasimme erityisen jutun hiplailessamme vintagevaatteita. Suomessa ei mitkään sen ajan vaatteet ole pysyneet tuossa kunnossa. Vaatteet olivat kuin uusia ja niiden laatu oli aivan uskomatonta. Myös värit olivat pysyneet kauniina. Näistä vaatteista oli todellakin huolehdittu.

Vaikken ostanutkaan mitään, suosittelen paikkaa ehdottomasti kaikille vanhojen tavaroiden ystäville. Minulle tavaroiden ihmettely oli ainakin antoisa kokemus ja sain monia ideoita kodin sisustukseen ja vaatetukseen.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Pariisin nähtävyyksiä

Eli nyt sitä turisti hehkutusta Pariisista :) Käytiin siis katsomassa aikalailla kaikki nämä perus nähtävyydet, kuten Eiffel-torni, riemukaari, Notre Dame, Mona Lisa Louvressa, Cimetiere du père lachaise-hautausmaa, katakombit.. Nyt joudutte sitten lukemaan vähän niistä, tai sitten voitte tietysti skipata koko tekstin, jos ei kiinnosta :)

Kävimme sunnuntaina pyörähtämässä siellä hautausmaalla ja se oli siis aivan valtava! Ja ne haudat.. Miksi niitä rakennelmia kutsutaan? No, haluan itselleni sellaisen joka tapauksessa sitten kun joskus viimeistä leposijaa hankitaan :) Tunnetuimpia hautoja mitä näimme olivat Jim Morrisonin, Edith Piafin ja Oscar Wilden. Morrisonin haudan vieressä oli puu, jonka runko oli kirjoiteltu aivan täyteen. Wilden haudan pintaa taas koristivat sadat huulipunajäljet.





Tiistaina menimme Riitan kanssa ihastelemaan Notre Dame:a. Siellä oli messu menossa, kun olimme sisällä, eli pääsimme ihastelemaan sitä goottilaista arkkitehtuuria urkumusiikin säestyksellä. Kyllähän sellainen valtava ja koristeellinen kirkko on aikas vaikuttava. Ja ne veistokset . . . aivan uskomattomia! Täytyy varmaan sitten joskus tulevaisuudessa hommata sellaisia olioita oman talon räystäisiin :)






Päätimme kävellä pienen iltakävelyn ja kiertelimme pieniä katuja pitkin Eiffel-tornille. Ihan hyvä oikeastaan, että päätimme kävellä sinne, koska siinä meni sen verran aikaa, että oli jo hämärää, kun sinne asti päästiin. Eiffel-torni kuuluu tietysti niihin nähtävyyksiin, mitkä on pakko käydä katsomassa, jos Pariisissa on. Olihan se kaunis ilta-valaistuksessaan, mutta ei ehkä mikään uskomaton kokemus kyllä, kun siitä turisti merestä läpi käveli..


Torstain ohjelmaan kuului Louvressa vierailu. Emme halunneet viettää siellä koko päivää, joten pyörähdimme vai muutaman näyttelyn. Mainittavimpia teoksia mitä näin olivat Mona Lisa, Luolamadonna, Samothraken Nike ja Milon Venus. Vierailun jälkeen lisäsin opettelulistalle öljyvärimaalauksen (siis sellaisten renesanssi-tyylisten todella tarkkojen maalausten tekemisen) ja kuvan veistämisen (antiikin kreikan tyyliin). Eiköhän ne sitten tuossa ehkä vuoden päästä jo onnistu..


Perjantaille jätimme katakombit. Ja siis olimme aivan haltioissamme niistä. Onneksi menimme. Katakombit sijaitsevat siis syvällä maan alla vanhoissa kalkkikiviluolissa. Kuljimme siellä parisen kilometriä, josta suurin osa oli kuolleiden valtakuntaa. Käytävän molemmin puolin oli miljoonien ihmisten luita pinottuina. Suosittelen kyllä ehdottomasti käymään, jos tarjoutuu tilaisuus!






sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Viikko Pariisissa

Nyt on kotiuduttu Pariisin reissulta ja alkaa taas arkeen sopeutuminen. Minua etukäteen hieman jännitti ja ehkä jopa vähän ahdistikin lähteminen, mutta oli kyllä loistava reissu! En nyt ihan sydäntäni Pariisille menettänyt, mutta voisin kyllä ehdottomasti käydä siellä uudelleenkin :)


Olimme siis reissussa koulu kurssiin liittyen ja meitä oli meidän luokalta matkassa 9 henkilöä. Majoituimme pienessä, ihanan rähjäisen tunnelmallisessa hotellissa (siellä oli vinot lattiat ja se oikeasti huojui!) aivan Gare de l'est:in aseman vieressä. Alue ei ehkä sitä kaikista hienointa seutua ollut, mutta eipä siellä erityisen vaarallistakaan ollut liikkua..



Viikon ohjelmaan kuului aika paljon ohjelmaa koulun puolesta ja siihen päälle sitten nähtävyyksillä juoksemista. En ole koskaan oikein ymmärtänyt nähtävyyksien katselemista. Tottakai haluan nähdä ne tietyt jutut, kuten vaikka eiffel-tornin ja Mona Lisa:n, mutta kaikkien mahdollisten läpi käymistä en oikein ymmärrä. En ole muutenkaan koskaan ollut kovin innostunut historiasta, niin miksi siitä pitäisi sitten ulkomailla kiinnostua kirkkojen yms. muodossa..?


Minun mielestäni matkustelussa hienointa on, jos pystyy tutustumaan paikkaan enemmänkin paikallisiin sulautumalla, kuin turistina. Reissussa eniten intoilinkin siitä, että pärjäsin ranskan kielellä, nautin espressoa katukahvilassa, kävelin tunnelmallisilla pikku kujilla, vietin iltaa paikallisten kanssa, törmäsin metro-asemalla ranskalaisiin tuttuihin..


Toki siellä oli myös hienoja nähtävyyksiä ja etenkin aivan mielettömän ihania rakennuksia sekä patsaita. Rakastuin varsinkin rautaisiin parvekkeiden kaiteisiin ja ullakkoasuntoihin. Nähtävyyksistä uskomattomimmat olivat Notre Dame niine mahtavine pikku veistoksineen ja katakombit. Esittelen näitä varmaan sitten vielä myöhemmin, ettei tämä teksti nyt ihan romaanin mittaiseksi paisu :)


Mitähän muuta oleellista vielä..? No, hyvän näköisiä ihmisiä siellä oli ainakin. Loppujen lopuksi aika samaan tyyliin siellä pukeuduttiin, kuin Suomessakin, mutta useampi vain panosti ja varsinkin miesten pukeutuminen oli harkitumpaa. Miehet oli muutenkin aikas komeita: ruskeita silmiä, partaa.. ;)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Von Hertzen Brothers

Nyt sitten vähän lisää tästä uudesta musiikkiharrastuksesta ja esittelyssä seuraava tuttavuus, elikkäs Von Hertzen Brothers..


Olimme Riitan kanssa katsomassa Provinssissa bändiä, se taisi itseasiassa olla jopa ensimmäinen keikka minkä näimme. Täytyy myöntää, että suuri osa keikasta meni lavalla soittaneiden miesten katseluun, mutta kyllä siinä tuli nautittua musiikista sivussa myös.. En ollut juurikaan tutustunut bändin musiikkiin, mitä nyt kuullut muutamia biisejä radiosta. Mutta bändi oli aikas hyvä livenä, vaikka tuotanto ei ollutkaan tuttua. Myös Ruis Rockissa olimme kuuntelemassa (silloin tosin viereisellä anniskelualueella) ja näiden keikkojen jäljiltä jäi voimistuva tarve tutustua yhtyeeseen vähän lähemmin, musiikkiin siis..

Kävinkin sitten tuossa joitain aikoja sitten ostamassa uusimman Stars Aligned-levyn. Kovin moneen kertaan ei tarvinnut biisejä kahlata läpi, ennen kuin olin koukussa. Tämä levy on nyt soinut iPodissa lähes päivittäin.



Pidän levyssä eniten siitä, että musiikki ei ole liian helppoa kuunnella. Ainakin yhdestä biisistä tulee jostain syystä mieleen PlayStation peli Final Fantasy IX, johon olin ihan koulussa joskus vuosia sitten :) Biiseissä on muutenkin mielenkiintoisia juttuja. Jostain syystä tämmöinen erikoisuus ja sekamelskaisuus tuntuu viehättävän. Niin, ja tähän väliin huomautuksena siis se, että minähän en oikeasti ymmärrä musiikista mitään, eli jos sekoilen tässä viiltävässä analyysissä ihan omiani niin antakaa mennä toisesta korvasta (pitäisikö kirjoitetussa tekstissä sanoa silmästä?) sisään ja toisesta ulos.. Plussaa on myös se, että musiikki ei ole siitä rankimmasta päästä, eli levyn voi laittaa soimaan myös silloin, kun on joku käymässä :)







Ja siis tämä viimeinen biisi on ehdottomasti yksi mihin olen aivan koukussa! Juuri tässä yhtenä päivänä taisin kuunnella sen ainakin viiteen kertaan :)

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Vielä pieni ripaus kesää

Tässä muutama asukuva parin viikon takaa, kun nautittiin syksyn viimeisistä lämpimistä päivistä. Lämpötila kohosi melkein kahteenkymmeneen, joten otin siitä kaiken ilon irti valitessani asukseni shortsit, polvisukat ja liian ison neuleen.


Neule Cubus, shortsit Vero Moda, sukat Lindex, kengät Vagabond, laukku Tallinnasta

Vaikka kuvista voisi olettaa, että päiväni on ollut yhtä kärsimystä, ei se pidä paikkaansa:).

tiistai 20. syyskuuta 2011

Talvitakki himotusta

Minulla on musta parkatakki, joka on palvellut jo vuosia, mutta nyt alkaa jo vetelemään viimeisiään. Nyt olisikin sitten hankintalistalla uusi talvitakki. Olen himoitellut vihreää parkatakkia, mutta en sitten ole ihan varma, josko musta olisi kuitenkin parempi..?

Keskimmäinen takki: H&M
Muut takit: JC

Täytynee tässä varmaan vielä katsastaa kauppojen valikoimaa ja valita pian, kun takkeja vielä riittää..

lauantai 17. syyskuuta 2011

Nous sommes à Paris!

Elikkäs nämä tytöt on nyt Pariisissa!


Ajoitimme teille muutamia tekstejä ensi viikolle, kun emme todennäköisimmin romanttiselta Pariisin matkaltamme pääse blogia päivittämään. Matkan jälkeen saatte sitten varmaan muutamankin tekstin muodossa kuulla miten reissu meni. Toivotaan, että ranskalaisten englannin kielen taito on parantunut, koska jos Riitta osaa tilata ranskaksi vain kahvin pillillä ja Nia kaksi paprikaa, niin ainakin ruokailupuoli taitaa jäädä hieman yksitoikkoiseksi..?

Bisous!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Cherry Blossom

Hajuveteni on loppumaisillaan ja olen jo jonkin aikaa mietiskellyt uuden ostoa. En vain oikein tykkää uuden hajuveden valitsemisesta. Haistelukierrokselle lähteminen on aivan super ärsyttävää ja koska nenään ei enää muutaman tuoksun jälkeen voi luottaa, se on myös todella aikaa vievää. Lisäksi oman haasteensa asettaa tämä opiskelija budjetti, jolla eletään, eli ei välttämättä ole varaa edes ostaa juuri sitä ihanaa hajustetta minkä sitten löytää..

En osaa vaihdella tuoksuja, vaan omistan aina vain yhden hajusteen kerrallaan. Haluaisin tuoksun olevan sellainen, joka jollain tavalla kuvaisi minua tai ehkä ennemmin jopa unelma minääni. Mitenkäs semmoisen sitten voi löytää? Valitsemalla hienoimman hajuvesi mainoksen? Jos tuoksun siis pitää antaa jonkinlainen kuva minusta niin se ei missään nimessä saa olla liian sporttinen, naisellinen tai tyttömäinen. Se ei myöskään saa olla liian raikas tai voimakas. Haluaisin ehkä jotain suhteellisen neutraalia, muttei missään nimessä tylsää. Eli todella helppoa siis..


Olin käynyt jo muutaman kerran hajuvesiosastoilla ja saanut valittua mahdollisen tuoksun Chanel:ilta. Ongelmana nyt sitten tämä budjetti, ei ollut nimittäin ihan siitä halvimmasta päästä. Riitta muistutti, että olemme menossa sinne Pariisiin, jolloin voisin hankkia hajuveden edullisemmin lentokentältä. No, päädyin nyt sitten näemmä kuitenkin siihen, että antaa merkkituoksujen olla ja tällä kertaa panostetaan The Body Shop:in eau de toiletteen. Kävin siis valikoimassa itselleni uuden hajusteen ja saman tuoksuisen suihkugeelin. Nettisivuilla kuvataan tuoksua näin: "Kaunis, kevyt kukkaistuoksu, joka vangitsee japanilaisen kirsikankukan romanttisuuden ja eleganssin." Unelmaminäni on siis ilmeisesti japanilaisilla kirsikkapuutarhoilla liihotteleva tyttönen..

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Design Market ja Kooky Gems

Pohjoismaiden suurin designalan varastomyynti tapahtui Helsingin Kaapelitehtaalla viime viikonloppuna 10-11.9.2011. Tarjolla oli huonekaluja, sisustusesineitä, asusteita, koruja ja vaatteita noin 80 eri myyjältä. Tämän tyyppinen varastomyynti onkin mielestäni ihanteellinen esimerkiksi kotiaan uusiville tai remonttia tekeville, jotka kaipaavat kodin ilmeen muutosta pienillä tavaroilla, sisustuskankailla tai vaikkapa designhuonekaluja. Minun mukaani olisi lähtenyt metrejä Vallilan kankaita, ellei sisustuskangaskokoelmani olisi jo ennestään liian laaja.

Vaikka suuntasin paikalle lähinnä ihmettelemään ja tutustumaan designalan eri tuotantoon, en kuitenkaan päässyt lähtemään ostamatta mitään. Eksyin (tai oikeastaan bongasin jo kaukaa ja suunnistin harakkana) Kooky Gemsin kojulle, josta löysin hauskat lintuaiheiset korvakorut. En todellakaan tykkää koruissa bling blingistä, mutta humoristiset ja välillä lapsenomaiset helistimet vetävät aina puoleensa. Lintukorvikset ovatkin olleet ahkerassa käytössä heti ostopäivästä lähtien ja taitavat saada pian lempikoruni tittelin.
Myöhemmin kävin katsomassa vielä Kooky Gemsin kotisivut, joista löysin myös muita ihanuuksia. Tykästyin korujen tyyliin; hassuttelua koruilla, saaden vaikutteita poptaiteesta ja 60-70-luvusta.
Toiveenani onkin ollut jo pidemmän aikaa löytää musta kaulakoru (vanha olin niin kovassa käytössä, että räjähti käsiin). Nyt löytyi kolme suosikkia, joista pitäisi valita.

 


Hmm. Onko teillä suosikkia?

tiistai 13. syyskuuta 2011

Palkataan pakkaaja

En matkustele paljoa, eikä minulla yleisesti ottaen ole kovin suurta hinkua edes aloittaa matkustelemista. Kaikista eniten matkustelussa vihaan niitä ärsyttäviä esivalmisteluja, joiden ajatteleminenkin vie jo kaikki reissuhalut, kuten esimerkiksi PAKKAAMINEN! Pakkaaminen on ehkä ärsyttävintä mitä tiedän! Miten ihmeessä sitä voi muka etukäteen tietää mitä vaatteita haluaa mikäkin päivä päälleen laittaa, säiden vaatimuksista puhumattakaan. Pakkaamista ei voi jättää viime tinkaan, koska silloin jää aivan varmasti jotain oleellista, mutta eipä sitä voi tehä hyvissä ajoin valmiiksikaan, koska ainakaan minulla ei ole kaikkia päivittäin tarvittavia asioita (esim. deodorantti) kaksin kappalein. Äärimmäisen hankalaa varsinkin tämmöiselle kaikki tai ei mitään-ihmiselle..


Tähänkin pisteeseen (matkalaukun esiin ottaminen) pääseminen on jo työn ja tuskan takana, mutta hei, tästähän se hupi vasta alkaa! Okei, alusvaatteet ja sukat on pelkkää matematiikkaa, mutta sitten sen jälkeen ei päästäkään enää niin helpolla. Muutamat vaatekappaleet ovat vielä helppoja: mustat farkut, musta toppi, musta neule.. Tässä tosin törmätään siihen ongelmaan, että mitäs tässä sitten näinä odotuspäivinä pukee päällensä..? Näiden jälkeen muut vaatekappaleet.. Onneksi värejä ei sentään tarvitse kovin paljoa pohtia minun vaatekaappiani skannatessa..

No, vaatteista voi vielä jonkin ihmeen kaupalla selviytyä kunnialla (matkapuvuston rakentamista on kuitenkin opiskeltu koulussa), mutta kaiken oikeasti tarpeellisen muistaminen onkin sitten jo suurinpiirtein mahdotonta. Täytyisi tehdä lista. Ongelmana listoissa on (sen lisäksi siis, ettei voi listaa tehdessä muistaa mitä kaikkea sitä tarvitseekaan), että vihaan sitä kun kaikkea ei pysty ruksimaan tehdyksi samantien..


Jos tähän pisteeseen on päässyt, alkaa jo tuulettamaan innoissaan, ennen kuin tajuaa, että hei, eihän nämä kaikki mitenkään mahdu yhteen matkalaukkuun. Karsiminen: se on vielä kauheampaa, kuin tavaroiden miettiminen!

Hmmm.. Luulen, että tämä pakkaaminen ei hoidu tässä itsestään minun kirjoitellessa, eli taidan jättää valittamisen sikseen ja mennä jatkamaan. Mutta hei, eikö olekin ihana matkalaukkku!? Voi olla, että se mystisesti häviää matkan jälkeen, enkä voi enää palauttaa sitä vanhemmille takaisin..

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kirpparikierroksella viikonloppuna

Viikonlopusta tuli vahingossa yhtä kirppareilla suhaamista. Kävin penkomassa pihakirppiksellä, Vallilan Valtterissa  ja Design Marketissa Kaapelitehtaalla. Ehkä sympaattisin paikka oli Käpylän pihakirppis, johon törmäsin aamulenkilläni. Hauska kyltti houkutteli ohikulkijoita kurkistamaan kerrostalojen keskellä olevaan pihapiiriin ja minäkin uteliaana sieluna päätin piipahtaa paikalla.



Saapuessani paikalle, kirppari oli alkanut vain muutamaa minuuttia aiemmin. Ihmiset olivat keränneet kaiken näköistä tavaraa myyntiin aina vaatetuksesta huonekaluihin. Joku oli tuonut myös leivonnaisia ja kahvia. Olisin ehdottomasti jäänyt pidemmäksikin aikaan, mutta koska en lenkille lähtiessä ollut tajunnut ottaa mukaani yhtään rahaa, kävin vain hetken tutkailemassa mitä kaikkea kivaa olisi tarjolla. Tosin näilläkin minuuteilla ehdin jo löytää yhden ihanan punaisen mekon, jonka hintaa en itseäni kiusatakseni viitsinyt kysyä.



Sen sijaan Valtterin kirpputori tuotti tulosta. Löysin ihanan hameen  kahdella eurolla. Hame on 100% villaa ja hyvässä kunnossa. Ei mikään huono ostos. Olen varmaankin kertonut ennenkin, että etsin kirpputoreilta lähinnä kojuja, joissa on "mummomaisia" tuotteita. Näistä olen tehnyt yleensä parhaimmat tärpit ja näytti toimivan tälläkin kertaa.
Tuleeko muuten muillekin assosiaatioita, mitä kaikkea voi tehdä jokin tietty vaate päällä. Minä jostain syystä näen itseni rusettiluistelemassa ja hörppimässä kuumaa kaakaota tämä hame päällä (koska minähän käyn aina iiiiihaaan tosi paljon rusettiluistelemassa ja hörppimässä kaakaota).



Löysin myös jotain tosi söpöä Design Marketista, mutta siitä saatte kuulla myöhemmin.
Mukavaa viikkoa!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kotivärjäyksellä punatukkainen tyttö

Nia ilmoitti minulle haluavansa syksyksi uuden tukan. Värin suhteen hän halusi näkyvän muutoksen, mutta ei kuitenkaan liian suurta eroa omien hiustensa väriin. Toiveena oli myös opiskelijabudjettiin sopiva hinta. Päädyimmekin kokeilemaan kotivärjäystä, sillä ideana oli, että Nia pystyisi itse jatkossa värjäämään kotona tyven. Parturi-kampaaja taustani takia en ole ihan kauheasti ollut kotivärien kanssa tekemisissä, joten otin haasteen rohkeana vastaan ja toivoin etten värjäisi Nialle vihreätä tukkaa.


Treffasimme sateisena tiistai-iltana Sokos tavaratalossa ja aloimme tutkailemaan kotivärivalikoimaa. Täytyy sanoa, että väripurnukoiden määrä yllätti itsenikin. Ymmärrän hyvin jos kuluttajalla on vaikeuksia löytää sopivaa tuotetta kestoväri, -sävyte, -voide, kevytsävyte,-väri ja kevytkestoväriviidakosta.
Minä olisin halunnut enemmän tietoa tuotteista, mutta tuoteselosteet olivat melko suppeat. Jouduimme siis ottamaan hypyn tuntemattomaan ja luottamaan pakkausselosteisiin. Lopulta päädyimme valitsemaan L´oréal Exellence Cremen värin 7/43, eli tummanvaalea kultakuparin. Tummuusasteeksi valitsimme saman, kuin Nian omat hiukset, jotta kasvava tyvi ei tulevaisuudessa näkyisi häiritsevästi. Kotivärien valinnasta ja numerokoodeista voi käydä lukemassa lisää Hiusten värjäys kotona ja kampaajalla artikkelista. Bongasin myös Lóréalin sivuilta linkin TÄÄLTÄ, josta saattaisi olla hyötyä kotivärjäystä harkitseville.



Pelkäsin kaikista eniten, ettei väri tulisi peittämään Nian vaaleita latvoja. Usein värjättäessä vaaleasta tummemaksi saattaa tuloksena olla vihertävä hius. Väriaineen pigmenttimäärä ei välttämättä riitä peittämään vaaleita hiuksia. Senkin takia käytimme värjäykseen kaksi purkkia, jotta värimassaa levittyisi mahdollisimman tasaisesti hiusmäärää nähden. Iloiseksi yllätykseksemme väri oli kuitenkin melko tasainen. Pääsin lopuksi vielä leikkimään kampaajaa ja leikkasin sivuille pyöristyvät otsatukan ja tasoitin latvoja.
Mitäs tykkäätte?!?

Before and after


"Ja niin Nia sai uuden tukan. Jälleen kerran Riitta oli pelastanut yhden ihmispoloisen tukkakriisiltä ja luonut hänelle jonkin sanoinkuvaamattoman kauniin hiustaideteoksen. Ja he kaikki tietysti elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. The End."