Sukubileet

Viime lauantai meni sukuloiden. Eräiden sukulaisten mökillä järjestettiin suvun kesäjuhlat, koska kaukana asuvia serkkuja oli näillä suunnilla lomailemassa..

Minulla on siis neljä serkkua Kanadassa. Kaksi serkuista matkusti tänä kesänä pariksi viikoksi Suomeen lastensa kanssa ja siksi lauantaille olikin järjestetty grillibileet. Ohjelmaan kuuluu tietysti ruokailua, uimista ja saunomista (allekirjoittanut jätti tosin molemmat näistä aktiviteeteistä väliin), seurustelua sekä juhannuskokko. Eikai se mitään haittaa, jos juhannusta juhlii vain kuukauden verran myöhässä..?

Sukulaiset siellä hieman naureskelivat asustukselleni, kun muut olivat pukeutuneet mökkeilyyn ja minä pärähdin paikalle (tietysti vähän myöhässä ja kerran eksyttyäni) korkokengissä. Sisko totesi vain, että "Se on se meidän Nia.." ja kummitäti mietti, että kun muut olivat kutsussa tarttuneet siihen grilli-sanaan niin minä olin bongannut sen juhla-sanan :D Noh, kyllä tämä asu toimi aivan mainiosti mökkeillessäkin ja kengilläkin oli ihan hyvä kävellä..

Alustoppi: Gina Tricot
Toppi: H&M
Hame: JC
Kengät: Bianco
Korut: JC, Pull&Bear

Oli kyllä todella kivaa ja koko päivä siellä sitten tulikin vietettyä, vasta kahden aikoihin yöllä oltiin kotona. (Kiitos vain siis vielä Riitalle, kun tuli koiran vahdiksi leikkimään opiskelija-asunto elämää) Tarkoituksena olisi ehtiä tässä vielä pari kertaa nähdä, ennen kuin he suuntaavat taas matkansa kohti kotia. Alkoi kyllä kieltämättä hieman kiinnostamaan ajatus siitä, että lähtisi itse niille suunnille lomailemaan jossain vaiheessa. Raha vain saattaa olla pieni muotoinen issue, kun ei taida pelkät lennotkaan aivan hirvittävän halpoja olla..?

Ihana kesämekko

Kerroimme vähän aika sitten jutussa Vaatteita tekemällä kohti unelmia Riikasta, joka tuunaa, suunnittelee ja valmistaa vaatteita. Bongasin Riikan uusimman tekeleen ja ihastuin.

Lähetinkin heti Riikalle viestiä, mikä mekon tarina on ja Riikka vastasi. Inspiraatio vaatteeseen lähti Lene Marlinin Voice of an angel biisistä. Kuunnellessa biisiä Riikka kuvitteli itsensä onnellisena Etelä Englantiin ja näki kyseisen mekon päällään. Sitten mekko piti vaan toteuttaa, johon täydellinen pitsi löytyi äidin pöytäliinasta. Pitkän piinallisen kinuamisen jälkeen sitten Riikan äiti suostui luovuttamaan pöytäliinan ja Riikka pääsi toteuttamaan unelmiensa mekon.

Lisää Riikan tekeleitä voi käydä katsomassa TÄSTÄ.

Rakkautta vaaleanpunaisten silmälasien läpi

En oikein keksinyt mitään kirjoitettavaa, joten voi kertoa teille tarinan tosielämästä. Kävimme perjantaina syömässä keskustassa. Kotiin lähtiessä kävelimme rautatieaseman ohi, jossa istuskeli kivipatsaan alla kaksi spurgua naukkailemassa piilopullosta. Spurgujen seuraan liittyi oikea pubiruusu. Tällä naisella oli rasvainen ja takkuinen letti, päällään joskus kauan sitten valkoinen, nykyään rusehtava reikäinen t-paita ja verkkahousut. Lisäksi housujen haaruksissa oli jotakin märkää, en halua tietää mitä. No tämä pubiruusu jutteli tovin spurguille ja lähti sitten menemään. Kun nainen ei ollut enää näköpiirissä, katsahti toinen spurgu totisesti toiseen ja tokaisi ihastuksensekaisella äänellä: "Ei ollut muuten mikään huono!".  Tarina siis spurgujen rakkaudesta ja kuinka maailmaa voi katsoa vaaleanpunaisten (vai sanoisinko viinanhuuruisten) silmälasien läpi.

Toppi Only, farkkushortsit Seppälä, kengät bullboxer, laukku Bianco, korut Pieces. 

Tästä siis pääsemmekin siihen, ettei minulla ole ollut viime aikoina kovinkaan tapahtumarikas elämä. Olen tehnyt lähinnä töitä, lenkkeillyt ja nukkunut. En halua kuitenkaan, että tämä kesä loppuu ikinä. Rakastan herätä valoon, laittaa päälleni vain muutaman vaatekappaleen, käydä juoksemassa kesäntuoksuisessa metsässä, juoda kahvit parvekkeella ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Kohta tulee syksy ja vastuu alkaa taas painamaan. Pitäisi ruveta miettimään paluuta kouluun, sopia kuinka paljon tekee töitä, suunnitella Pariisin reissua ja tärkeintä, mitä laittaa päälle syksyllä. Selailinkin yksi päivä Elle collectionsin läpi ja luulenpa, että syksypukeutumiseni tulee olemaan kukkamekkoja, yli polven sukkia ja ihania neuleita. Kuinka yllättävää minulta...

Kylläpäs tässä taas tuli tovi joristua. Eipä minulla siis muuta. Nyt lähden urkkimaan Samu Jussi Kosken Samuji merkin kotisivuja. Olen alkanut tykästymään tämän suunnittelijan klassiseen, mutta välillä hyvinkin tyttömäiseen ja leikittelevään tyyliin. Käykää katsomassa!

Nörtteily sunnuntai

Olen tässä taas vietellyt hieman hiljaiseloa, yllättäen taas tietokoneesta johtuen.. Mutta siis, nyt pitäisi olla tilanne korjattu, koska uusi murunen on tullut kotiin :) Tiistaina meni siis lopullisesti hermot vanhan koneen suhteen ja päätin vihdoin luovuttaa. Verkkokauppa.com:iin lähti sitten tilaus (kaverin tekemänä tietysti, kun oma kone ei toimi) ja torstaina kone olikin jo postissa odottelemassa noutamista. Olen siis viettänyt sunnuntaita (miten minulla on näin kiireinen elämä, ettei edes uutta konetta ehdi heti ottaa käyttöön?) laittaen ja ihastellen konetta. Työruokana tietysti pizzaa..

Ensimmäisten asioiden joukossa tällä kertaa varmuuskopioin kaiken ja laitoin koneen tekemään varmuuskopioinnin viikottain. Kyllähän nytkin siis sain ainakin tärkeimmät vanhalta koneelta talteen ja voi olla, että pienen lepohetken jälkeen se vielä heräilee sellaiseksi aikaa, että saan loputkin ulos. Mutta nyt jos tämä päättää kaatua, niin on sitten ainakin varmuuskopiointi ajantasalla..

Miljoona ohjelmaa ja tiedostoa siis vielä puuttuu, kun ei vain ole kaikkea vielä ehtinyt, eikä jaksanut. Voi myös olla, että pieni apu ei olisi myöskään pahitteeksi. Pääasia kuitenkin, että kone nyt toimii ja mikä vielä tärkeämpää, on nätti :)

Ajattelin, että jos tuo vanha romu tuosta vielä heräilisi jonkinlaiseen kuntoon, niin voisin käydä ostamassa HTMI-piuhan ja toisen nettipiuhan, että saisin sen televisioon kiinni. Sitten voisikin datailla mielen mukaan joko tietokonepöydän ääressä tai sohvalla köllötellen. Koska kyllähän jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä pitää vähintään kaksi tietokonetta kotona olla..

Ei tätä asukokonaisuutta enää ikinä

Mietin laittaisinko näitä asukuvia tähän blogiin ollenkaan, koska mielestäni näytän niin urpolta, mutta toisaalta ei kaiken tarvitse olla aina niin MAHTAVAA. Minulla oli vaatteista jo lähtiessä huono olo. Näytin mielestäni liian aikuiselta, mutta kaverini kehaisi, että näytän juuri ikäiseltäni. Kiitos vaan kaverilleni! Näytän siis normaalistikin 45-vuotiaalta. Toinen juttu on nuo punaiset housut. En tiedä miksi ikinä hankin ne. Ne ovat seisseet kaapissani jo useamman kuukauden ajan, koska ne eivät ole yhtään tyyliseni. Jostain syystä sitten kuitenkin pakotin itseni laittamaan ne jalkaan.

Edellinenkin blogitekstini oli yhtä valitusta. Anteeksi siitä, mutta minusta tuntuu, että olen kesäisin hyvin tylsä pukeutuja. Aina kun alan kikkailemaan vaatteilla jotain, ne menevät yleensä pieleen. Ja aina kun olen järjestänyt itselleni vaatemokia, on yleensä kamera mukana.
En tiedä mistä kesän tylsä pukeutuminen johtuu, sillä muuten kesä on minulle elinvoimaista aikaa. Ehkäpä masentava syksy ja talvi tuovat tullessaan extrapanostuksen pukeutumiseen, kun muuten ei jaksaisi tehdä mitään. Ja kerrospukeutumisella voi myös tehdä kivoja ratkaisuja.

Mutta jos jostain tykkään kovasti, niin tukastani. Aurinko on kärventänyt ne ihanan väriseksi! Liukuvärjäystä luonnon keinoin. Kampaajani ei luultavasti tule olemaan kovin iloinen tästä, sillä tukkani on todellakin kärventynyt. Pesun jälkeen pääni päällä on pieni harakanpesä, jonka selvittämiseen tarvitaan aikaa, malttia ja todella paljon jätettävää hoitoainetta.
Mutta nyt salille mars. Siellä minulla on päällä ainakin tosi kivat vaatteet. Rakastan toimivia urheiluvaatteita ja yleensä panostankin niiden hankintaan. Täytyykin tehdä niistä postaus:).

Ruisrock

Asfaltti poltteli (paitsi sen valtavan rankkasateen aikana), kun sininen paholainen kiisi kohti Turkua kyydissään kokeneet festivaalikävijät Nia ja Riitta..

Ruisrock oli tosiaan aikas extempore reissu, joka päätettiin vasta perjantaina ja sitten lauantaina oltiinkin jo rokkailemassa. Olimme ostaneet lipun vain lauantai päivälle, koska aikainen aamuherätys maanantaina olisi voinut olla hieman liian rankka sunnuntain juhlimisen jälkeen..? Mukaan pakattiin makuupussit ja PALJON aurinkorasvaa (Nialla oli tietysti sitä hipsterimallia, mikä haisee kookokselta) :)

Saavuttuamme Turkuun, juoksimme ensinmmäiseksi Gina Tricotiin ostamaan festivaalivaatetusta (tai siis Nia juoksi, Ritu tyytyi olemaan makutuomarina). Siitä sitten vielä ravintolaan syömään, ennen leirintäalueelle siirtymistä. Vaikka olimmekin aikataulusta hieman myöhässä, ehdimme kuitenkin kuin ihmeen kaupalla ajoissa festivaalialueelle (tämä on siis ihme jo senkin takia, että matkassa oli muutama poika, ja poikiahan saa tunnetusti aina odottaa..)

Säät kyllä suosivat, eikä sitä manailtua vesisadettakaan sitten onneksi osunut kohdalle (kuinka vanhoja me oikein olemme, kun pitää jutustella säästä..?). Lauantai ei bändien puolesta ollut mikään maailman paras festivaalipäivä. Ensimmäisenä kävimme katsomassa jo toista kertaa Stam1naa. Bändillä oli jossain vaiheessa pieniä teknisiä ongelmia rumpujen kanssa ja yksi seurueestamme onnistui keikan aikana hävittämään t-paitansa pittiin (kirjotetaanko se noin?), eli ihan onnistunut veto :)

Melkein kaikki muut bändit kuunneltiinkin sitten anniskelualueelta. Vasta karkkihampaan kolotus sai meidät poistumaan ja suuntaamaan samalla Apulannan keikalle (myöskin toinen kerta tänä kesänä). Keikan parasta antia oli meidän takana biisejä täysillä huutava teinipoika ja edessä "hieman" imutteleva teinipariskunta..

Illan kruunasi sitten PMMP, joka sai Nian huutamaan äänensä käheäksi ja Riitan ärsyyntymään edessä riehuneille pygmeille. Eli vinkkinä kaikille lyhyemmän puoleisille ihmisille: jos haluat keikan aikana riisua paitasi ja heilutella sitä ilmassa, varmista että se ei hakkaa takana seisovan pidemmän henkilön kasvoihin. PMMP on kyllä ehdottomasti yksi Suomen parhaimmista live-bändeistä! Aivan mahtava lopetus päivälle!

Sunnuntaina sitten nautiskeltiin aamupäivän ihanasta ilmasta, ennen kuin pakattiin tavarat takaisin autoon ja lähdettiin ajamaan kotia kohti.. Kotimatkalla tapahtui vielä pieni väärinkäsitys, jonka johdosta Riitta kävi huoltoasemalla kahveilla ilman housuja :D.



"Mä en halua lähteä kotiin...ainakaan ilman housuja!"



Break a leg

Miten tämä kirjoitteleminen nyt on oikeasti muka näin vaikeaa..? Jospa nyt sitten oikeasti kertoilisin menneistä jutuista. Aloitetaanpas vaikka kertomalla epäonnisista hetkistä muutaman viikon takaa.. Kuvituksena kuvia samaiselta päivältä, Sonispherestä. Kolme viimeistä kuvaa on otettu yhden kaverin maailman hienoimmalla kameralla. Se on siis oikein oldschool filmipokkari ja kuvista tulee niin upeita! Voi olla, että ensi reissulla se saattaa vahingossa jäädä laukkuuni..?

En ole oikeastaan ikinä rikkonut itseäni mistään paikasta pahemmin. Ainoa varsinainen tapaturma oli se, kun ala-asteella onnistuin murtamaan isovarpaani ja jouduin silloin klenkkaamaan kainalosauvoilla hetken verran. No, pariviikkoa sitten onnistuin jotenkin (en todellakaan tiedä miten) rikkomaan vasemman nilkkani. Olimme siis Sonispheressä ja kun tulimme pois sieltä, päätimme lähteä Riitan ja muutaman kaverin kanssa Looseen. Siinä kun olin laittamassa kenkiä jalkaan Riitan eteisessä, huomasin että molemmat nilkkani olivat hieman turvoksissa. No, jalat olivat kuumassa päivällä turvonneet jo aiemmin, eivätkä ne olleet yhtään kipeätkään, joten en sitten miettinyt sitä sen enempää ja lähdettiin. Jossain vaiheessa baarissa alkoi vasen nilkka tosiaan tuntumaan hiukan kipeältä, mutta ei pahasti. Tai siis ei pahasti vielä alkuun.. Myöhemmin käveleminen alkoi sattua hieman ja sitten loppuillasta jo aika paljon. Pystyin laittamaan painoa vain varpaille, kantapäätä ei olisi voinut kuvitellakaan laittavan maahan kävellessä.

Kello alkoi lähestymään puolta neljää ja aloin laskeskella pitkällä matematiikallani, että alkaa jo olla kiire lähteä, kun matka Rautatientorille kilpikonnavauhtia saattaisi hyvinkin viedä sen lähemmäs puoli tuntia. Ja juu, hetkihän siinä matkassa vierähti. Bussille ei tosin olisi mikään kiire kyllä ollutkaan, sillä kesäaikataulussa lähtöaika olikin 15 minuuttia myöhemmin kuin talvella. Eli sitten odoteltiin hetken verran. Tässä vaiheessa jalka alkoi olla jo suhteellisen kipeä ja myös toinen nilkka ilmoitteli väsymystään. Kaverit siinä sitten odotellessa huomasivat, että minulla oli koko vasen jalka polvesta alaspäin aivan valtava (ja se oli siis oikeasti aikas huge).

Pääsin sitten vihdoin yöbussiin ja kotimatkalle (joka kesti aivan liian kauan kiitos armottoman pissahädän ja joidenkin känniääliöiden, jotka painelivat stop-nappia joka pysäkillä ja onnistuivat suututtamaan bussikuskin ja kaikki matkustajat), vaikka Riitta olikin hieman huolissani kuinka pärjään. Ihmettelin siinä mielessäni, että miten muka en pärjäisi, eihän tässä mitään, ihan vain vähän turvoksissa toinen nilkka. No, kun bussi viimein kurvasi omalle pysäkille ja pääsin ulos, en päässyt liikkumaan enää edes kilpparia vaan oltiin siirrytty jo etanavauhtiin. Juttelin siinä sitten kaverin kanssa puhelimessa matkan pysäkiltä kotiin, ihan vain varmuuden vuoksi. Rappukäytävän portaat meinasivatkin sitten jo olla aivan mahdoton tehtävä, mutta jotenkin ihmeen kaupalla nekin päästiin ylös asti ja kotiovesta sisään.

Istahdin sitten eteisen senkille ja aloin miettiä kaverille puhelimeen, että entäs jos en saakaan kenkää jalasta. No, sain sen kyllä pois, vaikka en kyllä kovin helposti. Ihan muutama kirosana saattoi siinä vaiheessa päästä suusta. Ja siis se nilkka, se oli aivan valtava! Ja kuinkas kipeä se jalka sitten oli, kun oli saanut kengän pois jalasta.. No, todella kipeä. Jalalle ei pystynyt laittamaan painoa nyt enää ollenkaan, joten toisen kengän jalasta saaminen oli aikamoista joogaamista.. Sitten kun olin saanut molemmart kengät taisteltua pois jalasta, en pystynytkään kävelemään enää ollenkaan, koska vasen jalka ei tosiaan kestänyt painoa yhtään ja oikeakin oli suhteellisen kipeä, niin että pomppiminen ei tullut kysymykseenkään. Elikkäs siitä eteenpäin liikuttiinkin sitten nelivedolla. Tulipahan todettua miten vaikeaa WC-pöntelle on punnertaa ilman jalkoja tai miten hankalaa meikkien peseminen on seisomatta.. Konttasin siinä sitten edes takaisin pitkin asuntoa toteuttaakseni kolmea k:ta (jokahan siis on kuulemma nykyään neljä k:ta, en vain kuollaksenikaan voi muistaa mikä se uusi siinä oli): kävin hakemassa sohva tyynyjä (koholle), nappaamassa amerikanvihannessekoituksen (kylmä) ja valitsemassa nätin vyön (kompressio). Mietin siinä myös konttaillessa, että imurointi olisi voinut olla ihan hyvä juttu..

Heräsin sitten aamulla edelleen suhteellisen kipeän jalan kanssa, mutta aika pian pystyin sitten jo laittamaan painoa koko jalalle. Lepuutin siinä sitten sen sunnuntai päivän sohvalla maaten ja jalkaa koholla pitäen (onneksi olen harjoitellut tuota sohvalla röhnöttämistä, niin ei tehnyt edes tiukkaa) ja olin niin kiitollinen siitä, että vanhemmat pystyivät pitämään koiraa hoidossa vielä yhden ylimääräisen päivän. Ja sehän siis riitti, koska maanantaina jalka olikin sitten maagisesti jo ihan kunnossa, eikä siinä ole mitään ollut sen jälkeenkään..

Tämän jalka epäonnen lisäksi tietokone oli siis silloin vielä kesälomillaan, eli en päässyt edes nettiin viihdyttämään itseäni. Onnistuin sunnuntaina myös lukitsemaan itseni ulos ja pääsin odottelemaan, että vartijasetä tulee avaamaan oven ja antamaan laskun. Olin myös jättänyt yöllä jalka säryissäni pakastimen oven auki.. Mutta, mutta.. Olipahan ainakin ikimuistoinen viikonloppu :)

Päivä Tapolana

Mahtava päivä. Heräsin aamulla 5.30 voipuneena ja rupesin laittautumaan tulevaa työpäivää varten. Yllätyksekseni peilistä kurkistikin Mervi Tapola. Siis hetkinen...eiku se olinkin minä. Tummat silmänaluset ja riutunut olemus. Bonarina vielä aurinkoihottuma otsassa. Oujee..tästä tulisi loistava päivä.
Töihin tullessani sitten työkaverini kysäisi, onko minulla kaikki kunnossa, kun näytän niin väsyneeltä. On minulla kaikki kunnossa. Minusta on vaan tullut yön aikana Mervi.
Olisipa tähän edes jokin syy. Hyväksyisin lookini paljon paremmin, jos olisin ollut juopottelemassa edellisenä iltana, mutta ei, olen muuten vaan muuttunut keski-ikäiseksi pöhöttyneeksi tädiksi.

Kävin sitten Nian luona iltakahveilla ja pyysin ottamaan muutaman kuvan asustani. Jostain syystä kamerakin dissasi mun uutta naamaani ja siksi minulla on vain tämä yksi ainokainen onnistunut kuva. Mutta onneksi tässä sentään näkyy hieno kalanruotolettini, jonka kopioin suoraan Pupulandian Kesäloma ja uudet hiukset blogipäivityksestä.

Nyt minä menen itkemään itseni uneen ja toivon, että näytän huomenna taas Riitalta.

Peura

Olen piirtänyt pienestä tytöstä lähtien. Alle kouluikäisenä tuhosin varmaan muutaman sademetsän ihan itsekseni, kun vain piirtelin kaikki päivät (äiti tosin pakotti aina piirtämään paperin molemmin puolin, eli tuho olisi voinut olla vieläkin valtaisampi), enkä mennyt ulos leikkimäänkään kuin pakotettuna.. Piirtäminen ja muut kuvataiteet taitavatkin olla ainoa harrastus mikä on seurannut koko tähän astisen elämän. Minulla saattaa olla pitkiäkin aikoja, etten koske mihinkään piirtämis- tai maalaamisvälineisiin, mutta aina välilä on pakko päästä tekemään jotain.

Tajusin vuosia sitten miten uskomattoman terapeuttista maalaaminen onkaan. Kun olen sopivan luovassa mielentilassa, pystyn maalaamaan jopa omastakin mielestäni hienoja tauluja (tämä on siis aikamoinen saavutus, koska saatan ehkä olla muutamissa asioissa hieman perfektionisti..?). Tällöin kyseessä on erittäin luova prosessi, enkä pysty todellakaan suunnittelemaan etukäteen mitä teen. Aloitan vain maalaamaan ja jossain vaiheessa tiedän taulun olevan valmis..

En ollut vuosiin maalannut mitään. Olin muutamia kertoja ottanut tarvikkeet esille, muttei siitä vain ollut tullut mitään. Nyt sitten pari viikkoa sitten minun teki aivan hirveän paljon mieli maalata taulu. Nappasin kankaan ja maalit, laitoin Mokoman Kuoleman laulukunnaat-levyn iPodista soimaan ja aloitin.. Parin tunnin päästä taulu olikin sitten valmis.

Ihan tarkalleen en osaa kertoa mitä taulussa on.. Peura nyt ainakin.. Ja mistä taulu kertoo.. Enpä tiedä sitäkään.. Ehkä se joskus selviää..

Rok Rok

Huomenta vain kaikille..

En tiedä onko se jo käynyt ilmi, mutta mehän emme Riitan kanssa kumpikaan ole kovin spontaaneja ihmisiä (mieleen tulee esimerkiksi ne puoli vuotta aiemmin ostetut Provinssi Rock-liput..). No, nyt on aika tehdä vähän muutosta asiaan ja lähteä Ruisrockiin.. Soitin eilen aamupäivällä Riitalle, että mitäs jos lähdettäisiin huomenna festaroimaan, jos siis saisin järjestettyä velvollisuudet sille mallille (työvuoro, koira, majoitus..), vaikka en varmaan saisi.. Miljoonan puhelun ja pienen säätämisen jälkeen ilmoitin iltapäivällä sitten, että nyt pitäisi laittaa kamat kasaan ja huomenna lähdetään :D

Meille saa nyt tuulettaa molemmille tästä hyvästä, itse olen ainakin super ylpeä itsestäni.. Eikös sitä pidä aina välillä elää vähän vaarallisesti..?

Noniin, tytöt lähtee nyt Turkuun.. C ya!

Long time no write..

Ja hellou hellou pitkästä aikaa.. Tietokone päätti tuossa tosiaan pitää melkein kolmen viikon kesäloman, eli on tullut tässä itsekin sitten vieroitettua netistä (onneksi puhelimella sentään pääsi facebookia väijymään ja horoskooppeja lukemaan). Ompahan ainakin tuhansiasatoja jutun aiheita kirjoiteltavana, kun tänne taas pääsee.. Kovin outoa vain kirjoittaa pitkästä aikaa.. No, eiköhän tähän taas nopeasti totu..?

Ensimmäisenä tilityksenä tämä tietokone: Siinä juuri ennen provinssia kone päätti kaatua, enkä sen jälkeen saanut sitä kuin kerran pysymään minuttia pidempään päällä. Sain puolentoista viikon jälkeen soitettua yhdelle kaverille, josko tulisi katsomaan mikä oikein on vialla. Kaveri lupasi tulla, juu, mutta ehkä parin viikon päästä, kun yllättäen ajoitus osui juuri kesälomille.. No, muutaman päivän päästä sain sitten soitettua toisen kaverin hätiin.

Minulla oli sama ongelma koneen kanssa viime syksynä ja silloin ku tämä samainen kaveri tuli konetta ehjäämään niin se tietysti toimi kuin unelma. Mietin tuossa sitten mielessäni, että sama käy varmasti myös tällä kertaa.. Ja yllätys yllätys: koneesta ei tietenkään löytynyt mitään vikaa. Alan jo pikkuhiljaa epäilemään, että tällä koneella on vain jotain henkilökohtaista minua vastaan.. No, täytyy nyt olla kiltisti tälle, koska voi olla, että keksin rahoilleni muutakin käyttöä kuin uuteen koneeseen sijoittamisen..?

Hypätäänkös sitten vaateasioihin (anteeksi nyt tämä aiheista pomppiminen, on vain ollut vähän ikävä tätä kirjoittelemista näemmä)..? Tämä paita on muuten aivan paras hankinta vähään aikaan. Tykkään vaatteista, joita voi käyttää monella eri tavalla, koska olen suhteellisen hysteerinen siitä, etten laittaisi samaa asua kahdesti. Tätä paitaa olen pitänyt nyt nopean laskutoimituksen mukaan jo ainakin kolmella eri tavalla, muutama mahdollisuus on vielä mielessä..

Jaa.. Mitähän sitä sitten tarinoisi.. Hmmm.. Päässä lyö nyt kyllä niin tyhjää, etten taida paljon enempää enään tällä kertaa kirjoitella, päivittelen vanhoja kuulumisia sitten paremmalla ajalla. Pääsette lukemaan sitten minun teksteinäni samoista jutuista kuin mistä Riittakin on jo kirjoitellut. Sori vaan.. :)

Paita: Lindex
Farkut: Tiger of Sweden
Kengät: Bianco
Korut: JC, Pull&Bear



Festivaalitunnelmaa lauantaina

Moi Ritu täällä taas. Nia ei ole edelleenkään saanut konettaan kuntoon, joten joudutte vieläkin kuuntelemaan minun huonoja jorinoita.

Lauantaina käytiin Sonispheressä nauttimassa kuumasta festivaalipäivästä. Ja kuumalla tarkoitan ihan ilman lämpötilaa. En päässyt kosimaan Mikael Åkerfeldia, tai mitään sellaista. Harmittaa kyllä vähän.Olin jo suunnitellut avioliittomme valmiiksi. Mikael olisi voinut laulaa minut uneen joka ilta ja mä voisin...noh en ainakaan laulaa. Olisin voinut vetää vaikkapa selkäjumppaa Mikaelille.

Kiltit tytöt syövät salaattia mäkkärin edessä ennen festivaalialueelle siirtymistä.

Luonnollisestikin Opeth oli minulle päivän kohokohta. Harmitti vaan, että tuuli häiritsi välillä ulkoilmakonsertin äänentoistoa. Olisi kiva nähdä Opeth livenä jossain sisätiloissa. Mutta eikös se ollutkin tulossa uudestaan Suomeen lokakuun tienoilla?!? Täytyykin ottaa selvää.

Myös Stam1na kuulosti edelleenkin hyvälle. Muistipalapelilt biisi kuuluu muuten myös sunnuntain hitteihini;) 

Mutta tässä hieman kuvia. Pahoittelen jo etukäteen kuvien huonoa laatua:

Hatun käyttäminen oli päivän paras idea auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta koko päivän.

Slipknot päätti illan. Se ei kylläkään ole minun henkilökohtainen suosikki, mutta kuitenkin nautittava livekeikka. Sain aikas kivan kuvasarjan Sidin hypystä. Katsokaa itse:)

"No crowd surfing"