Vaatteita tekemällä kohti unelmia

Teksti Riitta, kuvat Nia

Rakastan katsella kauniita vaatteita ja minusta on ihana seurata ihmisiä, jotka osaavat luoda niitä. Olin jo pidemmän aikaan seurannut Riikan tuotoksia ja mielestäni hänellä on ihmeellinen mielikuvitus. Halusinkin tehdä hänestä jutun ja esitellä hänen tuunaamiaan ja tekemiään vaatteita, laukkuja ja kenkiä. Nia lähti mukaani valokuvaamaan vaatteet ja hänkin taisi olla vaikuttunut nuoren tytön lahjakkuudesta. Seuraavassa siis vierailusta:

Olemme päässeet perille Riikan luokse pienen eksymisen jälkeen. Emme kuitenkaan ihan omin päin, vaan Riikka on tullut hakemaan meidät lähtöpisteestämme, bussipysäkiltä. Riikka tervehtii meitä iloisesti ja hymähtelee eksymisellemme. Päällään hänellä on pillifarkut, valkoinen röyhelöinen toppi ja sininen jakku. Hän näyttää todella kauniilta ja tyylikkäältä. Kysyn, onko hänellä päällään mitään omia tekeleitään. Hän sanoo, ettei ole, sillä on varannut kaikki tekeleet meidän kuvattavaksi.

Kuten sanoin aiemmin, olen seurannut Riikan tekeleitä jo muutaman vuoden ajan. Hänen tyylinsä on muuttunut aiemmasta hiphop tyylisistä vaatteista nykyiseen naisellisellisempaan, herkempään ja koristeellisempaan. Yksi mielenkiintoinen piirre hänen tuunaamissaan vaatteissa on muuttaa arkivaatteita usein juhlavammaksi, tekemällä vaatteen muotoon muutoksia, ja koristelemalla erilaisilla koruilla.

Saapuessamme hänen asuntoonsa, huomaamme heti hänen rakkautensa kauniisiin asioihin. Seinällä on hänen lyijykynäpiirroksiaan ja paljon tunnelmakuvia. Pöydillä on ihania pikkutavaroita, mainittakoon kristallinen vanhan ajan luuripuhelin. Asunnossa tulee jotenkin hyvä ja kotoisa olo. Seinällä koristaa teksti: Have a little faith, joka on Riikan lempilause. Hänestä tuntui, että seinä oli jotenkin tyhjän oloinen. Siksi hän maalasi tuon tekstin muistutuksena myös itselleen elämän arvoista.

Mitä sitten Riikka oikein tekeekään? Hän opiskelee pääsääntöisesti hotellivirkailijaksi ja vapaa-ajalla Riikka suunnittelee, valmistaa ja tuunaa vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Kaikki alkoi 14-vuotiaana ja rikki menneestä laukusta, jota koristi Marilyn Monroen kuvia. Naapurin rouva auttoi häntä hajoittamaan laukun osiin ja ompelemaan Marilynin kuvat farkkuihin. Tästä lähti Riikan tuunausinnostus. Alussa hän ompeli kaiken vaatteisiin käsin. Vasta puolitoista vuotta sitten hän oppi käyttämään ompelukonetta ja alkoi työstämään vaatteita alusta asti itse. Vaatteet ovat hänelle tapa luoda kauniita asioita. Hän on aina uskonut siihen, että elämästä voi tehdä paremman ihan pienillä muutoksilla, jopa vaatetuksella. Muokkaamalla vaatteesta jotakin erilaista, nousee sen arvo, niin esteettisesti kuin tunnearvoltaan.

Inspiraatio vaatteeseen voi tulla ihan mistä vaan. Joskus se voi tulla jostakin tilanteesta, kankaasta tai vaikkapa biisistä. Riikka mainitsee erään vaatteen, jota hän teki neljä tuntia, soittaen samaa biisiä toistolla. Inspiraatio taas kaapissa lojuneeseen nahkatakin uudistamiseen tuli New Yorkin reissulta. Riikka näki yhdessä kojussa t-paidan, jossa kimalsi Michael Jacksonin kuva. Riikka ajatteli, että paita kimalsi aivan, kuten Jacksonkin oli joskus tehnyt ja näki silloin ajatuksissaan kuvan koristamassa nahkatakkiaan. Riikka teki ostopäätöksen heti ja toi paidan Suomeen.  Kotona hän sitten yhdisti Michaelin kuvan nahkatakkiin ja lisäili vielä muutamia vanhoja ketjuja. Vanha nahkatakki oli saanut uuden ilmeen ja siirtyi kaapin nurkasta käyttövaatteeksi.

Joskus Riikka tekee vaatteen itse alusta loppuun saakka, joskus tuunaa vanhan tuotteen uuteen uskoon. Hän keräilee kirpputoreilta ja matkoilta koruja, joista hän sitten työstää vaatteisiin koristeita. 
Haaveet ja unelmat ovat osana Riikan elämää. Unelmat ovat hänen mielestään tärkeitä ja elämässä täytyy myös tavoitella niitä kohti. Vaatteiden tekeminen onkin unelmointia. Yksi hänen haaveistaan on tehdä joskus rakkaasta harrastuksesta ammatin. Toinen voi olla niinkin yksinkertainen, kuin tehdä ja pukeutua haaveilemaansa mekkoon. Kun kaupasta ei löydy mieleistä vaatetta, voi sen tehdä itse.
Riikka luottaa intuitioon niin vaatteissa, kuin elämässäkin. Nykyisen asunnon hän hankki, sen jälkeen kun hän oli eksynyt kyseiselle kadulle ja hänelle oli tullut vahva tunne, että haluaisi muuttaa sinne. Inspiraatio taas yhteen hänen tekemistään mekoista tuli, kun hän sopi klubi-illasta ystävänsä kanssa. Riikka kuvitteli tilannetta etukäteen ja hänen vaatteensa ilmestyi ajatuksiin. Juuri sellaiseen hän halusi pukeutua, ja päätti siis tehdä sellaisen.

Vaikka Riikka mainitsee, ettei hän seuraa trendejä, ajan vaikutukset näkyvät vahvasti hänen vaatteissaan. Tällä hetkellä hän työstää paljon pitsistä. Äidin vanhoista verhoista saatiin idea vaaleaan pitsimekkoon. Vaate on muotoiltu suoraan vartalolle ja osittain ommeltu käsin. Mekko sai helmikoristeet Lontoon tuliaisista.

Vaaleanpunainen mekko mustalla trikoo-yläosalla sai muutosta, kun Riikka halusi tehdä mekosta herkemmän. Hän irroitti yläosan ja yhdisti siihen Lontoosta löytämänsä läpikuultavan paidan.

Riikka on kiitolllinen tekemistään vaatteistaan ja onnistumisen jäljen hän näkee heti pukeutumalla tuotokseensa. Riikasta onkin sanoinkuvaamattoman hieno tunne saada valmiiksi jotain omaa, ja pukeutua uniikkiin vaatteeseen, jota kellään vastaantulijalla ei ole päällä.

Mustaa pitsipuseroa Riikka kutsuu sydänsurupaidaksi. Tarina puseron takana jääköön ikuiseksi salaisuudeksi, mutta pusero oli löytö Uffilta, johon Riikka avarsi kaula-aukkoa ja kiinnitti siihen Lontoosta löytämän tukkapannan koristeet, sekä koristeita vanhasta juhlapuvusta.

Riikka suunnittelee ja valmistaa vaatteensa ensisijaisesti itselleen, mutta on huomannut, että muutkin ovat kiinnostuneita hänen tekeleistään. Riikan vaatteita voikin käydä kyselemässä Helsingissä sijaitsevasta vintage vaatteita myyvästä Ruuturouvasta. Riikka on myös lähdössä kokeilemaan siipiään Pariisiin, kauppaamaan vaatteitaan siellä.
Tulevaisuuden suunnitelmissa ovat liiketoiminnan laajentaminen  ja opiskelut vaatetusalan parissa. Nyt hän haluaa kuitenkin hotellivirkailijan opiskelut olevan ykkösasia elämässään ja vaateharrastuksesta voi lähteä kehittämään ammattia vasta myöhemmin. Hänen haaveena onkin ensin muuttaa New Yorkiin ja lähteä hakemaan kokemuksia, ja toteuttamaan unelmiaan siellä.

Kaikkia kuvissa olleet vaatteet ovat myytävänä. Niitä voi tiedustella sähköpostin runwaytohell@gmail.com kautta. Lisää Riikan tekeleitä voi myös käydä ihailemassa osoitteessa http://lifehasfaith.tumblr.com/.

Suut makiaksi

Täällä ollaan juhannuksen hiljaiselon jälkeen. Jos ihmettelette missä Nia on, niin hänkin on ihan voimissaan. Nian kone on kaatunut, eikä siis pääse bloggailemaan ihan lähipäivinä. Joudutte siis kestämään mun juttuja.

Tänään piti lähteä ratikalla keskustaan ihan vaan sen takia, että teki mieli mansikoita. Jotenkin siitä sitten jouduin kaverini shoppailu-avustajaksi. En tiedä miten siinä niin pääsi käymään, mutta kiertelinkin sitten lopulta mansikoideni kanssa miesten vaateosastoja ja kuuntelin spekulointia vaatteiden istuvuudesta. Nyt yritän unohtaa kaikki miesten vaatteet mielestäni ja mussutan litran mansikoita napaani, loistava iltapala.

Huomaatteko, kuinka mansikat sopivat kivasti meikkini kanssa. Sen takia ostinkin mansikat, koska näytämme niin hyvältä yhdessä...Hahahah! En ole ennen käyttänyt huulipunaa (lukuunottamatta teinivuosien meikkikokeiluja), koska se ei mielestäni sovi tummiin piirteisiini. Päivittelin tätä asiaa maskeeraajaystävälleni, joka suositteli kirkasta oranssinpunaista ja vinkkasi myös huulten oikeaoppisesta rajauksesta. Huulipunasta tulikin sitten minulle tämän kesän meikkaushitti. Suhaisen punaa myöskin, kun en jaksa muuten meikata ollenkaan.

Huomenna olisi sitten luvassa juttu Riikasta ja hänen tekemistään vaatteistaan. Kannattaa ehdottomasti lukea ja katsoa Nian ottamat upeat kuvat!

Demon Of the Fall

Eilen oli ihan hassu päivä. Vaikka olin nukkunut Provinssissa todella huonosti, (kiitos vaan naapurin öisille parisuderiidoille), heräsin pirteänä kahdeksalta ja kävin aamupäivällä lenkillä. Sitten mietin kuumeisesti poikakaverilleni syntymäpäivälahjaa ja keksin aivan loistavan idean! Kokosin hänelle pienen ensiapupaketin tulevaa Euroopan matkaa varten. Kävin ostamassa rakkolaastareita, särkylääkettä, maitohappobakteereja, käsidesiä, nessuja ja ensiaputarvikkeita. Laitoin ne pieneen pussukkaan ja lisäsin sinne vielä lapun, jossa oli tärkeitä puhelinnumeroja. Nyt pääsevät pojat sitten turvallisesti matkaan...ja ilman minua...en oo yhtään kade.

Näillä vaatteilla siis mentiin eilen. Tämä on ehkä ominta pukeutumista: casual & girly. Asuvalintani ei jälleen kerran kylläkään ollut mikään paras mahdollinen tuulista keliä ajatellen. Sain jälleen kerran pidellä ulkotiloissa helmasta kiinni. Onneksi Nia oli antanut minulle äidillisen neuvon, että kannattaisi käyttää alla tummia alusvaatteita, jotka eivät pastaisi niin paljon tuulen hulmutessa, kuin ne kukkaunelmapöksyt.

Kärsin ruokakauteudesta

Illalla sitten kävimme juhlistamassa syntymäpäiviä syömässä ensin tuhdit annokset pastaa ja siitä On the Rocks:iin katsomaan Opethin coverbändiä Demon Of the Fall:ia. Musiikki kuulosti tälläisen amatöörin korvaan yllättävän hyvälle. Solisteja oli kaksi, joista toinen hoiti "örinän" ja toinen rauhallisemmat osuudet. Keikalla oli niin vähän jengiä, että se tuntui paljon pritaavimmalta, kuin bändi olisi soittanut minulle.

Huomenna sitten Mikkeliin juhannuksen viettoon. Tarkoituksena olisi heittää talviturkki ja tehdä todella hyvää ruokaa.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Kiitos Seinäjoki

Maailman surkeimmat festarivalokuvaajat Nia ja Ritu saapuivat eilen väsyneenä (mutta onnellisena) kotiin. Valokuvia koko kolmen päivän sessiolta kertyi minulle yhteensä 18, joista suurin osa oli epätarkkoja. Toivottavasti Nialle tuli vielä muutama lisää, mikäli hänen kameransa toimii. Tein hänelle todellisen ystävänpalveluksen ja jätin vahingossa vesipullon korkin puoliksi auki, joka sitten lorotteli Nian kassissa suoraan kameran päälle. Anteeksi Nia... :( . Toivottavasti vielä lähdet kanssani joskus rokkaamaan. Onneksi se ei sentään ollut viinaa.

Mutta vaikka valokuvaaminen jäi hieman, oli meillä silti ihan kivaa. Testailimme jokainen ilta erilaisia tyylejä palata hotellillemme. Ensimmäisenä päivänä kokeilimme 10km kävelyä vesisateessa. Se oli ihan mukavaa, mutta koska tepastelimme niin paljon myös festarialueella, päätimme seuraavana päivänä jättää kävelyn väliin ja lainata kaverimme autoa. Voi sitä poikaparkaa, joka suupielet alaspäin katseli, kun kruisailimme pois leirintäalueelta. Onneksi hän jaksoi seuraavana aamuna hieman hymyillä, kun palautimme auton ehjänä takaisin. Kolmantena päivänä kokeilimme sitten ihan festaribussia, joka ajoi meidät hotellin ovelle.

Kävimme ahkerasti katsomassa bändejä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Nyt tältä erää Ritu kuittaa ja kiittää Seinäjokea. Taidankin soittaa äidille ja kertoa selvinneeni hengissä kotiin. Onneksi en ole enää niin hurja, kuin joskus, niin äidinkään ei tarvitse ihan sydän kylmänä odotella.
Nyt olisikin sitten parin viikon päästä Sonisphere. Odotan kovasti näkeväni Opethin ja toivon pääseväni Mikael Åkerfeldtin kanssa naimisiin.

Tässä vielä vähän kesäfiilistelyä, ei kylläkään Opethilta, vaan Mokomalta.

Moikka moi!

Rakkaus

Hieman muistoja viime kesältä kauniista parista ja ihanasta päivästä.

Ystäväni Jenni kysyi viime kesänä, haluaisinko valmistaa hänelle hääpuvun. En ollut koskaan valmistanut mitään vaikeampaa tuotetta (jos ei lasketa vanhojentanssipukuani, jota ompelin hiki hatussa edellisenä yönä), ja olen aina halunnut kokeilla jonkin suuremman tuotteen tekemistä. Ajattelin siis aloittaa helpolla ja valmistaa jotain hyvälle ystävälleni hänen elämänsä tärkeimpää päivää varten. Ei siis mitään paineita... Suunnittelin ja valmistin puvun morsiamen toiveiden pohjalta.

Kuva Antti Nissinen

Vaikka urakka oli todella suuri, onneksi morsian oli tyytyväinen puvun lopputulokseen ja he saivat toisensa kauniina kesäpäivänä. Istuvassa, hieman korsettimaista yläosaa tukee luut. Päälimmäisen kankaan laskokset kiertävät vartaloa, antaen hieman epäsymmetrista vaikutelmaa. Lisäksi morsiamella oli toiveena pieni laahus, jonka toteutin hyvin lyhyenä, "tanssittavana" versiona.

Ompelin toiselle kyljelle ja taakse helmiä, joita keksimme käyttää myös hääkampauksessa.

Kuva Antti Nissinen



Että sellainen projekti. Onneksi melkein kaikki kaverini ovat menneet naimisiin, ettei tarvitse pelätä uusia tilauksia. Paitsi mun omat häät sitten joskus vuonna xxxx...hmmm... No Niahan voi tietysti tehdä ja suunnitella sen!!!!Toiveenani on monikerroksinen kermakakku-unelma, sekoitettunan hieman prinsessa Dianan ja Johanna Tukiaisen hääpukuja. Nian kantsiikin ruveta heti tekemään luonnoksia, sillä luulen että tästä tulee piiiittkääää projekti...:D!

Luottokamaa

Pettynyt shoppailija pääsi kotiin, sillä en löytänyt mitään muuta, kuin laukun reissultani. Tiesin, että olin myöhässä, mutta en arvannut, että olin niin myöhässä. Tältä kesältä siis jäivät ostamatta bikinit, kivat kesäkengät ja oikeastaan koko vaatekaappi. Nooh onneksi säästyvät rahat ja ylitäyden vaatekaapin täydentäminen.

Laukku Bianco

Jotenkin naurettavaakin miten vaatekaappini voi olla vaan niin täynnä, enkä löydä ikinä oikein mitään päällepantavaa. Ehkäpä se johtuu siitä, että tyylini on muuttunut viimeisten vuosien aikana hieman rokahtavasta, nykyiseen tyttömäiseen. Ja vaikka kuinka aina laitan vaatteita kirpputoreille kiertoon, en osaa luopua tietyistä jutuista. Toisaalta en ole ainut nainen, jolla tällainen ongelma. Jokin pieni muotoseikka, väri, käytettävyys ja kyllästyminen voi vaatia vaatteen heittämisen kaapin perimmäiseen nurkkaan, mutta tunteet vaatteita kohtaan estävät luopumisen. Minulla on vieläkin tallella ne pillifarkut, jotka olivat päälläni, kun tapasin avokkini. Harmi vaan, että ne ovat nykyään kaksi numeroa liian isot, eivätkä muutenkaan ihan mairittelevan näköiset. Miksi minun pitää siis säästää niitä?

Laukku Bianco, aurinkolasit JC, ballerinat H&M

Tässä siis tämän kesän luottokamat. Näillä mennään, eikä meinata. Onneksi minulla on toisetkin ballerinat, jotka on helppo yhdistää kyseiseen laukkuun.

Toppi ja hame Monki, korut Pieces

Tässä sitten toinen luottokamani eli luonnonvalkoinen hameeni. Tykkään tosi paljon edessä olevista taskuista ja hameen hieman tulppaanimaisesta muodosta. Lisäksi olen ihastunut nudelookiin. Olen vältellyt sitä, koska ihoni tulee jotenkin oudon likaisen väriseksi, mutta kesärusketuksen kanssa se menee aivan loistavati. Tämä viikonloppu mentiinkin melkein samoilla asuvalinnoilla.

Toppi ja neuletakki H&M

Behind the scenes

Ajattelimme hieman kertoa mitä niissä kuvauksissa (The Kuvaukset) oikein tapahtui ja miten ne kuvat syntyivät. Kuvituksena on Nitan lähettämiä muokkaamattomia kuvia.

Valokuvaaja Nitalla oli valmiina hyvinkin selkeä visio siitä, minkälaisia kuvia haluaisi. Kuvauksia lähdettiin siis toteuttamaan puhtaasti hänen ajatustensa pohjalta: "Kuvausten idea lähti siitä kun katselin ikkunasta ulos. Oli kevät, joten puissa ei ollut vielä lehtiä, mikä näytti mielenkiintoisen synkältä. Hitchcock murha-mysteeri aiheiset muotikuvaukset olivat pyörineet jo kauan mielessäni, mutta vasta karuja puita katsellessani huomasin löytäneeni juuri sen maiseman, mikä oli mielikuvissanikin. Kuvauspaikaksi valitsin Galleria Gjutarsin lähiympäristön, jota kävin kuvaamassa kuvausta edeltävällä viikolla. Silloin valitsin jo valmiiksi joitakin hyvännäköisiä spotteja. Kuvauspäivään mennessä kuitenkin lehdet olivat jo alkaneet tulla puihin, mikä ei ollut alunperin toivottua, vaikka lopullisissa kuvissa se näyttikin ihan hyvältä."

Ennen kuvauksia tehtiin mallina toimineelle Nialle hiukset ja meikki. Tämän toteutti Riitta, ja ne suunniteltiin Nitan kokoaman kuvakollaasin ja muutamien sanallisten ohjeiden pohjalta.

Hiuksissa oli pienoinen catch. Ne haluttiin myös osiin kuvista auki. Ratkaisuna oli siis hyvin löysä kiharakampaus, joka avattiin ja aukikammattiin myöhemmin.
Niin kampauksia, kuin meikkejä tehdessä tärkeintä on aina hyvä pohja. Nia pesikin hiuksensa edellisenä iltana, koska kampaukset pysyvät parhaiten, kun ne eivät ole ihan juuri suihkunraikkaita. Aluksi aloitettiin laittamalla lämpörullat, joiden pohjatuotteena toimi geelimäinen muotoilusuihke. Latvoihin levitettiin kiiltotippoja huijaamaan kaksihaaraisia. Lämpörullat vaikuttivat noin tunnin. Tämän jälkeen rullat avattiin ja hiukset nostettiin banaanimaiselle nutturalle, joka kiersi korvasta, korvaan. Ylimääräiset hiukset nostettiin kiharalle pään päälle. Lopputulos sai olla mahdollisimman huoleton, joten kampauksessa vältettiin harjan tai kamman käyttöä.

Meikit olivatkin sitten Riitalle hankalemmat. Kun ei ole ihan kauheasti tehnyt meikkauksia, eikä omista minkäänlaista meikkipakkiakaan, niin ulkonäkö suherrettiin sitten Riitan ja Nian meikkilaukun löydöillä. 50-luvun henkisesti Nialle tehtiin vahvat mustat rajaukset ja luomiväreissä käytettiin vaalean ruskean sävyjä perus banaanivarjostuksella. Seuraavaksi tehtiin pohjat. Onneksi Nialla on hyvä iho, joten ei tarvinnut kuin kevyt pohjatuote ja puuteri. Lopuksi vielä varjostukset, poskipuna ja punaiset huulet. Nitan kätköistä löytyi vielä megaripset, joita hän halusi käyttää. Ne pläjäytettiin silmille (ja korjailtiin vielä miljoona kertaa) ja avot! Vamppi, Nia Von Teese oli syntynyt!

Hiusten ja meikin jälkeen saavuimme kuvauspaikalle, josta Nita kertoo hieman enemmän: "Kuvauspäivänä saimme Galleria Gjutarsin käyttöömme, mikä helpotti työtämme, sillä saimme levitettyä niin vaatteet, asusteet kuin kaikki mukanani olleet valot, jalustat, isot jatkojohdot, savukone ym. Itse saavuin Galleriaan jo aamupäivästä laittamaan kaikki valmiiksi. Kävin myös ruokakaupan kautta hakemassa meille eväitä, sillä päivästä tulisi pitkä, koska tarkoituksena oli kuvata hieman hämärässä. Kun olin levittänyt kaiken testasin valot ja savukoneen, sekä otin muutamia koeotoksia. Valoina tuli käytettyä niin normaaleita salamoita, kuin kuumalamppujaki, joita en ollut aikaisemmin käyttänyt."

Kuvien asuihin valikoimme 50-luvun henkisiä vaatteita, halusimme asujen olevan kuitenkin nykyaikaisia. Nita oli kolunnut kirpputoreja etsien sopivan tyylisiä vaatteita, lisäksi käytettiin kaikkien kolmen omista kaapeistaan kaivamia. Vaatteita, kenkiä ja koruja oli kuvauspaikalla moninkertainen määrä kuvissa käytettyihin verrattuna. Jokainen asu koottiin yhdessä juuri ennen kuvan ottamista Nitan ideoiden pohjalta.

Nia ei ollut ollut mallina koskaan aikaisemmin. Kuvaustilanne oli kuitenkin sopiva sekoitus rentoa olemista ja ammattimaista tekemistä, joka helpotti huomattavasti poseeraamista. Kuvausten edetessä kameran edessä oleminen muuttui kokoajan vain helpommaksi ja luontevammaksi.

Aika meni kuin siivillä ja kuvat saatiin purkkiin vasta yömyöhään. Nita kertoo vielä kuvauspäivästä: "Kuvaukset olivat todella hauskat, kuuntelimme musiikkia, napostelimme hedelmiä ja valitsimme yhteisvoimin asukokonaisuuksia. Vasta puolenyön maissa saimme kaikki kuvat purkkiin ja alkoi tavaroiden pakkaaminen ja Gallerian siivoaminen."

Ikkunan takaa kesästä nauttimista

Pientä hiljaiseloa on minun osaltani ollut tässä. Voi kun voisikin syyttää siitä kauniita ilmoja, mutta ei, joutuu syyttämään tätä kärähtänyttä nahkaa. Onneksi olo alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, eli eiköhän tästä vielä toivuta ja päästään kesästäkin nauttimaan. Tosin eikös se ole lupaillut epävakaisempaa säätä ensi viikolle..?

Ihan pakko nyt kyllä hehkuttaa Aloe Vera-geeliä, se on niin pelastanut minut! Tässä vajaan viikon sisään on siis mennyt sellaiset 750ml kosteusvoiteita ja sitten 200ml tuota geeliä vielä päälle ja kyllä geeli vie voiton rasvoista aivan mennen tullen. Se viilentää ihanasti ja jättää ihon pintaan sellaisen suojaavan kalvon, helpottaa kutinaankin paljon paremmin kuin tavalliset voiteet. Pienenä miinuksena onkin sitten se, että levityksen jälkeen se jää tahmeaksi ja jos siihen erehtyy laittamaan vaatetta päälle, niin sanotaan kyllä muutama ärräpää pois ottaessa..

Sisällä ajan tuhlaamisen lisäksi ei hetkeen ole päässytkään sitten oikein muuta tekemään, mutta eilen illalla pääsin vihdoin korkkaamaan puistossa hengailun ja Helsingin terassit tältä kesältä. Ja siis ihan oikeasti, yhden aikoihin yöllä oli 21 astetta mittarissa! Tämä on ihan oikea kesä jo, valoisaa ja lämmintä! :)

Simple things

Aina välillä tulee sellainen tunne...tai oikeastaan aika usein, ettei halua miettiä mitä laittaisi päälleen. Silloin kaivan kaapistani ne täydellisesti istuvat farkkuni ja yhdistän ne johonkin yksinkertaiseen yläosaan. Jos jaksan hieman panostaa, saatan piristää ilmettäni koruilla, tai laukuilla.

Täydellisesti istuvat farkkuni lähtevät aina matkalle mukaan, sillä ne on helppo yhdistää lähes minkä tahansa kanssa. Ja parasta on, että ne pysyvät hyvin muodossaan, eikä niitä tarvitse pestä juuri koskaan. Ja jotenkin nuo farkut menevät vielä ympäri vuoden. Ne sopivat jotenkin kesään, että talveen.

En siis todellakaan ole mikään farkkutyttö, vaikka välillä haluaisin olla. En yleensä löydä istuvia farkkuja mistään ja siksi olenkin luovuttanut etsimisen ja siirtynyt hametytyöksi. Farkut olisi kuitenkin niin helppo yhdistää mihin tahansa yläosaan tai kenkiin.

Huomasin muuten juuri, ettei minulla ole mitään järkeviä vaatteita kesää ajatellen. Olin koko viime kesän töissä, ja menin silloin edellisen kesän 2009 vaatteilla. Nyt ne tuntuvat jotenkin ihan hirveiltä. En enää jaksa laittaa päälleni niitä korallin värisiä rieputoppeja ja legginsejä.
Asia korjaantukoon piakkoin kesälomarahojen tuhlailulla. Minun tuurillani sesongin vaatteet ovat kuitenkin jo viety käsistä, eikä minulle löydy enää mitään.

Ravunpunaiset terveiset Turusta

Kiittelin sunnuntain hieman pilvisemmästä ja viileämmästä säästä, koska onnistuin käräyttää nahkani kirkuvan punaiseksi lauantaina pihajuhlissa. Tänään sitten taas olen hieman kironnut tuota helteistä säätä.. Päivät ovat tässä nyt menneetkin sitten rasvapurkin kimpussa. Olen siis aivan mahdoton tämän nahkani polttamisen kanssa, näin käy ihan joka kesä. Palan vielä todella nopeasti, mutta kun olen kerran kärventänyt ihoni, ei se enää uudelleen niin helposti pala, joten on niin kovin vaikea vuoden jälkeen tätä muistaa. Nytkin olin ollut kaikki aiemmat lämpimät päivät töissä sisällä, niin en edes tajunnut, että on jo oikeasti näin kesä. Enkä tajunnut kuinka lämmin päivä lauantaina tulisi olemaan.

Asu jolla poistuin kotiovesta joutui kyllä pienen muokkauksen kohteeksi juhlapaikalla.. Sukkahousuille ei kyllä todellakaan ollut mitään tarvetta ja olkaimet oli parempi piilottaa, koska muuten tämän kauniin punaisen värin kruunaisi mahtavat rusketusrajat. Laitoin jalkaani muutama vuosi sitten H&M:ltä ostaneeni korkokengät. En ole varma olinko aiemmin niitä edes pitänyt, mutta nyt ne olivan täydelliset tekemään tyylikään mustasta asustani edes hieman kesäisemmän. Viimeistelyksi sitten vielä kenkien väriin sointuvaa kynsilakkaa ja juhlalook oli valmis. Minä muuten rakastan juhliin pukeutumista. On niin ihanaa laittaa päälle kauniita naisellisia vaatteita ja viimeistellä kaikki vielä meikillä ja kampauksella. Otankin aina kaiken ilon irti vähänkään juhlavemmista tilaisuuksista, esimerkiksi jouluna pitää aina pukeutua viimeisen päälle :)

Olin siis lauantaina juhlimassa kaverini valmistujaisia Turussa. Juhlia vietettiin ihanassa miljöössä pihalla. Oli hyvää ruokaa ja juomaksi sangriaa, itse tosin maistelin sitte limonaadeja ja vichyä, kun autolla reissussa olin. Kaverini valmistui vaatesuunnittelijaksi ja esillä oli kuvia hänen lopputyömallistostaan, muutamalla vieraalla oli myös päällä hänen tekemiään luomuksia. Ohjelmana juhlissa oli muunmuassa muodin huipulle kymmenessä minuutissa-kilpailu. Olin siinä yhdelle pojalle mallina, ei voitettu, mutta hääpukumme oli "kaupallisin" kaikista :)

Mietiskelin kaverille lahjaa ja päädyin sitten kirjoittamaan kirjeen ja tulostamaan muutamia kuvia meistä. Oli niin outoa katsoa vanhoja kuvia, kun olemme niin erinäköisiä niissä. Miten siitä on voinut mennä jo niin kauan aikaa, kun olemme tavanneet..? Tämä kaveri on kyllä hyvin tärkeä ihminen elämässäni ja vuosien varrelta on aivan mahtavia muistoja. Parhaimmistoon pääsee ehdottomasti yksi kesäpäivä, jolloin me kaksi köyhää opiskelijaa treffasimme ja mietimme mitä halpaa tekemistä keksisimme. Kaveri sitten kysyi, olinko koskaan käynyt Sibeliusmonumentilla ja koska kumpikaan meistä ei ollut vielä päässyt ihastelemaan yhtä Helsingin kuuluisimmista turistikohteista lähdimme sinne. Siellä sitten otettiin turistikuvia ja vietettiin kaunista päivää :)

Sain juhlissa vielä kopion kaverini lopputyöstä, koska olin siinä asiantuntijana. Hän oli siis haastatellut minua mielipiteistäni käsityöläisyydestä ja vaatteiden teollisesta valmistuksesta. Oli aikas outoa lukea omia ajatuksia kirjoitettuna viralliseksi tekstiksi. Kaikista hassuimmalta tuntui se, kun minusta puhuttiin sukunimellä siinä. Tuli ihan sellainen olo, että olenpas minä ammattilainen. Mutta siis olenhan minä ammattilainen. Sitä ei vain jotenkin osaa ajatella, että olen ihan oikeasti opiskellut ammatikseni ompelijan, kun en missään vaiheessa nähnyt sitä tulevana ammattinani, vaan vain pohjakoulutuksena.

Oli myös todella kiva nähdä muutamaa entistä työkaveriakin. Puhuttiinkin siinä, että pitäisi järjestää jokin pieni kokoontuminen tässä lähiaikoina, mennä maistelemaan vähän tapaksia tai muuta. Paras puoli työpaikassani on kyllä aivan ehdottomasti se, että sinne on jotenkin osattu valikoida aivan mielettömiä ihmisiä töihin. Olen ollut samassa firmassa siis jo kohta 4,5 vuotta, eikä niihin vuosiin ole mahtunut, kuin ihan muutama ihminen, joiden kanssa en ole aivan maailman parhaiten tullut toimeen. Kaikki muut työkaverit ovat olleet aivan ihania! Välillä sitä oikein ihmetteleekin miten tälläinen on mahdollista, en kuitenkaan usko tämän kovin yleistä olevan..?

Mekko: Vila
Sukkahousut: Lindex
Kengät: H&M
Laukku: Pieces
Korut: JC, H&M