Pohjalla musta

Riku Katainen vastaa haastattelupyyntööni: " Mä voin kyllä olla aika huono haastateltava koska en juuri vaatteita ostele, mutta tuleepahan ehkä jotain uutta näkökulmaa sitten :) mm. Perjantaina lähti kengänpohja irti, ni nyt mulla on meiän rumpalin vanhat kengät käytössä:)". Se ei minua haittaa. Mielestäni Rikulla on mielenkiintoinen tyyli ja haluan tietää, miten se onnistuu ilman shoppailuholismia.

Muusikko ja tutkija

Astumme sisään Rikun Koskelan asuntoon. Kämppäkaverin huudattama musiikki kuuluu Rikun huoneeseen. En tunnista bändiä, mutta kyseessä on raskaampi musiikki. Riku kertookin, ettei hänen tarvitse kotona kuunnella ollenkaan musiikkia. Tämän hoitaa kämppäkaveri, tai sitten Riku soittaa pianoa. Tyylikkäästi punaiseen ja tummiin väreihin sisustettu huone on minimalistisuudeltaan houkutteleva. Sängyn vieressä on pieni vaatekaappi, joka on 1/5 omastani. Kuinka noin vähillä vaatteilla voikaan pärjätä, mietin.

Riku tekee syöpään liittyvää tutkimustyötä Biomedicumissa ja lisäksi hän soittaa kitaraa kahdessa eri bändissä. Dauntlessiin hän tuli mukaan 1998, ja Draugnimiin muutama vuosi sitten. Lisäksi hän välillä osallistuu erinäisiin projekteihin musiikin parissa. "Metallimusiikki on hyvää vaihtelua arjelle. Elämä muuttuu keikkabussissa ja tämän jälkeen tuntuu vaikealta palata normaalielämään. Onneksi tykkään tutkimustyöstäni, joten töihin takaisin meneminen on lopulta kivaa", kertoo Riku.

Mikä onkaan sitten Rikun tyylin salaisuus. Ehkäpä juuri vaatteiden yksinkertaisuus. Päällään hänellä on haastattelussa mustat leveälahkeiset samettihousut ja musta neule. Alta pilkistää ruskea t-paita. Riku esitteleekin tämän hänen tyypillisimmäksi pukeutumiseksi. Vaatteet ovat mukavat ja istuvat. Ne voi laittaa niin töihin, kuin keikoillekin. Väreiksi hän valitsee housuilta ja päälisneuleilta, -paidoilta yleensä mustan, jotka voi yhdistää vaikkapa värikkäällä t-paidalla tai takilla. Bändipaitoja hän käyttää vain aluspaitoina. Riku välttelee näkyviä logoja, paitsi olkalaukussa. Siinä koristaa iloisesti Ikean merkki. Vaatteensa hän hankkii yleensä UFF:lta. Housut löytyvät parhaiten esimerkiksi H&M:sta tai Zarasta naisten osastolta. Miesten puolella kun ei ole muuta, kuin pillihousuja tarjottavana.

Riku kertoo laittavansa hyvin vähän rahaa vaatteisiin ja niitä kulutetaankin ekologisesti. Tyylilleen uskollinen Riku käyttää vaatteitaan niin kauan, kunnes ne kuluvat puhki, eikä niitä voi enää paikata. Päällään olevia samettihousuja onkin jo paikkailtu muutamaan otteeseen. Arvokkaimmat ovat hänen lautailuvaatteensa, joissa Riku arvostaa toimivuutta.

 

Esikuvana ryysyläismummo

Paljon on tapahtunut kahdenkymmenen vuoden aikana. Rikun tyyli on muokkaantunut vuosien varrella ja hän kertoo nykyisen vaatetuksen ottavan hieman viitteitä myös Dauntlessin alkuajoilta, jolloin bändi soitti death/ trash metallia. Riku pohtii, että musiikki on muuttunut bändissä nykyiseltään hieman teknisemmäksi, kuten myös hänen oma tyylinsä: "Olin silloin teiniblackari. Musta nahkatakki ja liian pitkä tukka". Myös tukkamalleja on tullut kokeiltua erilaisia, kuten pitkää mustaa, ja rastoja. Nykyään Rikulla on lyhyt vaalea tukka, mutta kasvatusprojekti on edessä. Täytyyhän olla uskottavat mossaukset lavalla. Riku ei tunne kuuluvansa mihinkään stereotypiaan. Faneilleen hänen tyylinsä on liian naismainen ja työyhteisössä liian hevari. Hän sanoo ihmisillä olevan usein ennakkokäsityksiä hänestä pukeutumisensa takia. Joskus häntä on jopa luultu ryysyläismummoksi. Rikusta onkin hauskaa muuttaa ihmisten käsityksiä. "Kun alan puhumaan, ihmisten ilmeet muuttuvat".