Ompeluprojekti (why!?)

Välillä joudun miettimään miten ihmeessä olen saanut opiskeltua 2 vuotta ompelijaksi, kun vihaan ompelemista. Ja koska näytän tiedostavan tämän asian niin hyvin, niin päätin aloittaa sifonkimekon valmistuksen. Miksi!? No, kaavat alkavat olla pikkuhiljaa valmiina, seuraavaksi pitäisi sitten ommella proto. Hermot on menetetty jo about 27 000 kertaa ja monestikohan ne vielä menevät ennenkuin mekko on valmis, jos se siis ikinä valmistuu, tai ainakaan onnistuu.. Olen vain niin innoissani tuosta kankaasta, jonka eilen kaivoin kaapin perältä :) Olisi kyllä aivan mahtavaa, jos joskus oikeasti innostuisi ompelemisesta, tulisi käytettyä nuo kaappiin kerääntyneet kangasvuoret eikä tarvitsisi tuhlata rahaa niin paljon uusiin vaatteisiin (koska uusiin vaatteisiin ehdottomasti TARVITSEE tuhlata rahaa..) Toisaalta ehkä olisi järkevämpää innostua niistä asioista mihin sitä aikaa pitäisi oikeasti käyttää, esimerkiksi koulutehtävistä..?


Ompelut jääköön huomiselle, nyt huomenna koulussa esiteltävän haastattelun kimppuun. Ihanaa varmaan kuunnella omaa ääntä nauhoituksesta (onko tälle sanalle muuten nykyaikaisempaa vastinetta?)